Apinafarmi

Vakavasti otettava

2012-01-13T19:27:00.000+01:00

Syksystä asti olen kerran viikossa käynyt täkäläisen mummoyhdistyksen verhoilukurssilla. Ekana projektinani oli käsinojallinen tuoli, jonka rungon oli Toverin isä rapiat kymmenen vuotta sitten kunnostanut. Oli aika iisibiisi juttu, koska pääsi heti hommiin eikä tarvinnut alkaa vanhaa istuinta tai selkänojaa irrottelemaan. Muutoinkin oli kivaa oppia tekemään tuoli tyhjästä. Tai no melkein, olihan se jo puoliksi olemassa. Ehkä askartelinpaskartelin tuolipuolille sielupielun. Syytän suppeita kangasvalikoimia siitä, että tuolista saattoi tulla pikkusieluinen. Mutta voihan siinä nyt sentään istua. Niin en minä sillä, etten siitä nytkin tykkäisi mutta kyllä tästä olisi jollain toisenlaisella kankaalla voinut tulla ihan Suurtuoli.

Ja valkeus tuli

2012-01-10T16:29:00.000+01:00

Suomalaisen alesta löytyi kympillä Jan Eatonin 200 virkattua ruutua -opus. Kylläpä piristi putkiaivovirkkaajan päivää huomata, että isoäidinneliö ei ole ainoa tapa tikuttaa ruutuja. Toisaalta vähän nappaa tämä oma pahvipäisyys, sillä kirjan ohjeet on hyyyvin yksinkertaisia, jujuna niissä on vain perussilmukoiden yhdistely. Mainio kirja (vaikka tuossa otsikon luvussa on kyllä vähän lapinlisää) kerrassaan. Kyllä valaistuminen on aina kymmenen euron arvoista.

Aloitin pympylöiden virkkaamisella. Tulee aika jännää pintaa varsinkin kun tekee liian pienellä koukulla ja erittäin rouhealla langalla. En tiedä vielä mikä virkkauksesta on oikein tulollaan, mutta sen verran jäykkää tavaraa, että seisoo kohta omilla jaloillaan.

Marty

2012-01-06T22:55:00.000+01:00

Toverilla oli taas tarvetta jonkinmoiselle naamiaisasulle, tällä kertaa laitoin Toverin palaamaan tulevaisuuteen. Vähän myöhässä tuli tilaus, mutta kun laittoi vitosvaihteen päälle niin valmista tuli justiinsa kun pitikin.

Tarveaineiksi löytyi Emauksesta euron kustantanut miniskeitti ja matkamessuilta saatu lippis...

...sekä vanhat lenkkarit, vaahtomuovia ja jeesusteippiä.

Moukan tuurilla Emauksesta löytyi myös punainen toppaliivi ja reteän ysikytlukulainen farkkutakki. Siellä joku voi nyt tikismikistellä, että heeeeei, nyt on mennyt elokuvaosat sekaisin, kun on toppaliiviä, hoverboardia ja lippistä samassa asussa. Ja totta turisee, näin kävi. Meni osat sekaisin ja ymppäsin kaiken mahdollisen yhteen. Mutta ei se laatu vaan se määrä.

Wait a minute. Wait a minute Doc, uh, are you telling me you built a time machine... out of a DeLorean?

Kovalelu

2012-01-05T20:37:00.000+01:00

Eilen jelpasin kunkkujengiä, jonka olisi tarkoitus tänä yönä saapua lahjomuksineen.

Laitoin kanikeiton tulemaan. Siihen meni viisi kourallista riisiä (sisälmykset), ommeltu pussi (mahalaukku), lankaa ja virkkuukoukku sekä muutama Laki ja oikeus -jakso.

Tuli aika tämäkkää tavaraa, riisin kanssa olisi saanut vähän säännöstellä. Nyt tämä käy lyömäaseesta, poliisi varmaan takavarikoisi.

Kani on kypsää kamaa. Tulis jo huominen.

Koodarin uusi tyyny

2012-01-02T17:34:00.000+01:00

Joka suunnasta saatiin muikeita ja mieleisiä lahjoja, ja yksi parhaista oli veljentytön ompelema tyyny. Tyynyssä komeili pieneksi käyneestä t-paidasta leikattu ja sitten vanulla täytetty kuva. Ihan mielettömän hieno!! Vaikkei olis ollut ollenkaan näin hieno, olisi silti ollut vallan mainio lahja, sillä tyynyjä on AINA liian vähän.

Eilen olisi pitänyt pyykätä mutta sen sijaan päätinkin värikoodata kirjahyllyn (eikäkö tuon tv-tason), kun kerta kaikissa sisustusohjelmissa ja -lehdissäkin tehdään niin. Soli poka koukuttavaa hommaa ihan jo muutamallakin kirjalla, pääsisipä koodailemaan Jörn Donnerin hyllyjä

Terveisiä tölkistä

2012-01-01T20:22:00.000+01:00

Tämän joulun ainoat itseväkertämät muistamiset ovat tässä (tai no Suomeen meni pulloversiot). Lasitölkeissä brownien ainekset, etiketissä Toverin kanssa toivotellaan hyviä jouluja. Hyvät joulut osui ainakin meidän kohdalle, kun päästiin Napapiirin tuolle puolen sitä äidin ja iskän ja muun poppoon kanssa viettämään. Ja hirveän kilttejäkin oltiin vissiin oltu kun kapsäkit tulivat täydempinä takaisin.

Mukavata vuotta 2012!

Stjerne

2011-12-15T15:56:00.000+01:00

Viime viikolla ihastelin Odelman kudelmien Outin askartelemia paperitähtiä. Eilen Herkun ja Koukun joulukalenterista paljastui linkki kivannäköiseen paperitähteen. Syksymmällä olin hankkinut Tiger -kaupasta (siinäpä vasta kauppa, onneksi lähin on Madridissa) kolmella eurolla lehtiön erilaisia kuviopapereita, joten eilen sitten Lain ja oikeuden (siinäpä vasta ohjelma, onneksi niitä ei tule kuin kaksi jaksoa päivässä) äärellä värkkäsin papirstjernen. Taittelu oli helppoa, mutta sakaroiden saattaminen tähdeksi osoittautui vähän vaikeammaksi, varsinkin kun yritin eka neljällä sakaralla. Kun tajusin lisätä mukaan toisen mokoman sakaria, homma helpottui huomattavasti. Vähän löysästihän ne toisissaan ovat kiinni, mutta toisaalta onhan tuo reikä tuossa keskellä vähintäänkin mielenkiintoinen. Niin, ja sitten lisäsin sille vielä tuommoisen muovihelmipyrstön.

Kuusi a la marinera

2011-12-04T23:03:00.001+01:00

Perjantai-iltana laitoin kuusen koreaksi. Olin ajatellut askartelevani joulupalloja (ei, en niitä neulottuja vaan paperimassapalloja) mutta en ole saanut aikaiseksi. Sen sijaan tein simpukkakilluttimia. Tuli nopsasti valmista: porasin simpukoihin vain reiät ja solmin muovihelmillä koristellut paperinarut niihin kiinni.

Simpukoille seuraa pitävät kukkavalosarja ja Brysselin tuliaiset eli lasiset jääpuikot, Maison du mondesta eurolla ostetut. Brysseliin mentiin viime viikonloppuna joulumarkkinoita varten. Markkinat olivat vähän nahjut, mutta muuten oli mukavaa ja jouluista (koska oli jääääääätävän kylmä). Vedettiin napaan aika paljon ranskiksia, foffeleita ja kirsikkakaljaa. Hyvä reissu siis.

Lipaston uudet vaatteet

2011-11-14T21:51:00.000+01:00

Jatkoin Toverin kaverin mummon huonekalujen kanssa puuhailua. Tunkkaisen ja pinnastaan hilppusen hilseilevän lipaston maalasin eka valkoisella maalilla, maltoin antaa kuivua yön yli, jonka jälkeen annoin Boschin laulaa valkoisella maalipinnalla. Hyvä tuli, tuommonen vanhanloinen, muka. Maalasin eilen myös hiiiiiirveät kellastuneen munavanukkaan väriset eteisen seinät harmaalla ja valkoisella. Niistäkin tuli oikein hyvät.

Oli hilkulla tulla tyylikäs kokonaisuus, siksi äkkiä haalin lipaston päälle kaikkea kamaa. Much better.

Seitsemän vihreää nappia

2011-11-02T18:39:00.000+01:00

Kirpparilta aikoinaan hankittu neuletakin napit olivat päässeet rispaantumaan, näin ikään:

Tartti tehdä jotain. Eilen istuksin telkkarin edessä pyhäpäivää viettämässä (ja katoin muun muassa Mustan joutsenen, joka pääsi yllättämään, ihan toisenlaista elokuvaa kun odotin) ja siinä samalla virkkasin napeille uudet päällykset. Lankavarastossa oli vain vihreää ja sinistä ohutta puuvillalankaa, valitsin vihreää vaikka oikeasti olisin kyllä halunnut ihan vain mustaa.

Tein 1.5 koukulla eka 4 ketjusilmukkaa, yhdistin ne ja virkkasin ympyrän täyteen pylväitä. Sitten tein kiinteitä silmukoita kaksi kerrosta, jonka jälkeen pylväitä joka toiseen kiinteään. Tuloksena kuulokkeiden pehmeää suojusta muistuttava "baskeri".

Baskeri laitetaan napin ylle ja napin alta kurotaan luomus umpeen niin kuin parhaiten kyetään. Tyyli on vapaa, päämäärä pyhittää keinot.

Päättelyn jälkeen nappi päältä (vasemmalla) ja alta (oikealla).

Nyt on yksi vähän erilainen projekti meneillään, toivottavasti saan sen nopskasti valmiiksi ja ihmisten ilmoille. Ei täsä tänään tämän enempää, son moro!

Flower Power

2011-10-28T15:54:00.000+02:00

Tällä viikolla aika ja niskanivelet ovat kuluneet remonttireiskailun merkeissä hostellilla. En tietenkään älynnyt taaskaan ottaa kuvia lähtötilanteesta, mutta hyvin ankea oli tunnelmaltaan. Muistutti läheisesti selliä.

Pieni se on edelleenkin, mutta nyt kuitenkin vähän iloisempi kammio. Maalasin seinät ihmepunaisella (miksi tuota väriä nyt kutsutaankaan, ei liian punainen muttei liian murrettukaan - jetsulleen hyvä punainen) ja tapetoin päätyseinän tuommoisella tarjoustapetilla (josta en mitenkään hirveästi tykkää mutta täällä on yleensäkin niin nihkeät tapettivalikoimat, että en valita. Ja kun kerta halvalla sai. Onhan tuo nyt ainakin pirtsakka. Ja vesipestävä. Ja kestää naarmuja. Sanoinko muuten jo, että se oli myös tarjouksessa.). Yöpöytsän ja tuon tavallisen kirjotuspöytsänkin maalasin valkoiseksi, ennen olivat semmoisia vakavia puunvärisiä yksilöitä ne.

Hyvä tästä tuli. Selkä on kyllä vielä ihan jumissa.

Saako häiritä?

2011-10-27T22:17:00.002+02:00

Päivitin muutama viikko sitten hostellin ovikylttejä. Edelliset olivat aika härskejä mustavalkoisia clipart-kyhäelmiä, jotka olivat kovan käytön ansiosta melkoisen räivettyneitäkin. Paperille piirsin tussilla, piirustuksen skannasin ja värittelyt hoidin gimpillä. Ei saa häiritä -puoleen tein tuommoisen meditoijan (jos joku moukka ei sitä tajunnut) kun niistä nukkujista tulee Zzzzz-kuorsauksineen aina toistensa kopioita.

Jospa saisin selätettyä piakkoin tämän takavasemmalta ylleni hyökänneen bloggauskammon (eikäkö laiskuuden) niin voisin kertoa esimerkiksi tämän viikkoisen raskaan raadannan tuloksista. Niin ja vihdoin on blogin synttäriarvontaankin palkinto kasassa, joten nyt voin jo varmasti luvata, että ennen vuotta 2014 Apinafarmilla arvotaan! Ja tämä oli sitten lupaus isolla ällällä.

Tuoleja ja muuta turinaa

2011-09-21T21:22:00.000+02:00

Kävin tänään ilmoittautumassa huonekalujen entisöintikurssille, vikan vapaan paikan sain. Lokakuun ekaa viikkoa odotellessa haen vauhtia esittelemällä kaksi nojatuolia, joiden kanssa joskus muinoin ahersin. Kuvia lähtötilanteesta en muistanut tietenkään ottaa, mutta kerrottakoon, että tattituoli oli limenvihreä ja likainen, toinen puolestaan ruskeaa keinonahkaa ja risainen.

Tattituoli oli eka, jonka ikäkuunapäivänä ihan yksin verhoilin. Myöhemmin olen useampaan otteeseen pohtinut, että mitähän olen miettinyt kangasta valitessa, rumempaa tuskin olisi kaupungista löytynytkään. Tai no oikeasti ainut asia, jota mietin oli kankaan hinta. Verhoilukankaat kun tahtovat olla tyyriitä ja tämä maksoi vaan 3 euroa metriltä. Ja kun ajattelin, että ei tuosta verhoilusta kuitenkaan mitään tule kun en ollut aiemmin tehnyt niin tyydyin tuohon raitahirvitykseen. Tatin verhoileminen osoittautui kuitenkin yllättävän helpoksi, päivässä tein. Täytyy joskus ryhdistäytyä ja tehdä tämä uudestaan vähän raikkaammalla kankaalla.

Vaikeammaksi nakiksi paljastui kuutiotuoli. Tästä meni vaihtoon kaikki paitsi runko (joka sekin piti myrkyttää termiiteiltä). Kankaan (Ikeasta, surprise, surprise!) kanssa tappelin muutaman illan. Eka kangas löpsötti joka suunnalta, lopulta tuli ehkä pikkuisen liiankin piukeaa.

Kaunis kameleontti heitti tunnustuksella. Kiitoksia! Pelin henki on, että vastataan 5 kysymykseen, jonka jälkeen tunnustus laitetaan etiäpäin. Skippaan tylsänä jälkimmäisen vain sen takia, etten jaksa linkata blogiosoitteita tähän (ja ite en tykkää laisinkaan siitä, että postauksessa mainitaan vain joku toinen blogi ilman linkkiä - hirveä homma kopioida nimi ja googlettaa se. Kyllä näin on.).

1. Lempiruoka - Yhtä ainoata lempiruokaa en pysty nimeämään, makynystyräni ovat selvästikin polyamorisia. Rakastan syömistä ja ruoan suhteen olen mielestäni hyvin avarakatseinen ja kokeilunhaluinen. Kotikeittiössä vallitsee valkosipulin, juuston ja kerman pyhä kolmiyhteys, ja jos ruoasta löytyy kerralla kaikkia edellämainittuja aineksia, ollaan aikalailla asian ytimessä.

2. Lempimakeiseni - Salmiakki (mutta suklaan ja hedelmäkarkkien kanssa syötynä). Korvapuusti.

3. Lempiluettavani - Blogit. Siskon lähettämä suomalainen naistenlehti. Hyvät kirjat (mutta nyt on kirjaton kausi meneillään).

4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä - Täh, en ymmärrä tätä kohtaa. Eikö kaikki tee mielellään käsitöitä ilman kiirettä ja inspiroituneena. Viheliäin tilanne on se kun on tehnyt jotain hyvän tovin ja puolivälissä huomaa, että lopputulos on ihan paska (esimerkki täällä). Tai no vielä kinkkisempää on jos sama tapahtuu silloin, kun työn alla on lahja jollekin eikä ole aikaa taikka mahdollisuutta siirtyä suunnitelma B:hen. Silloin ei kyllä naurattaisi.

5. Lempielokuva - Hmmmmm.. Oikeasti katson paaaaljon elokuvia, mutta näin äkkiseltään en keksi yhtään semmoista joka olisi sykäyttänyt tai jäänyt kunnolla mieleen (samanmoinen blackout tapahtuu myös aina silloin kun on iltaa viettämässä ja joku kaivaa esille spotifyn...). Eilen pesin hampaita ja ajattelin Rocky horror picture show'ta, joten sanotaan sitten vaikka se. ¿Por qué se frotan las patitas? oli myöskin hyvä. Niin ja Napapiirin sankarit kans.

Näkinkenkäreissu

2011-09-05T20:08:00.000+02:00

En ole ollenkaan rantaihmisiä, koska rannalla on kuuma, tylsää ja siellä tapaa olla myös liian paljon hiekkaa. Tulee hiki ja nälkä ja iho haisee kummalle (siis hielle ja aurinkorasvalle). Toveri sai suostuteltua kuitenkin viime viikolla rantaretkelle.

Yllättäen ei ollutkaan paskempi reissu, koska

a) rannalla oli yön aikana tapahtunut kummia: ranta oli täynnä vesikuoppia, jotka puolestaan olivat täpösellään nyrkinkokoisia simpukankuoria. Ei käynyt aika pitkäksi kun zimpukoita soreasti keräilin.

b) ei tarvinnut olla tuntia pidempää

c) lopuksi pääsi rantaravintolaan syömään herrrrrkullisia navaja-simpukoita. Noitapa ei ihan joka päivä saakkaan, piti syödä varastoon.

Täsä näitä kuoria nyte sitte olis:

Löysin myös simpukan, jonka kuoret ovat vielä kiinni toisissaan.

Hypnoottinen esine, semmoinen aarre.

Myyy PRECIOUSSS.

Vielä en tiedä mitä noista tekisi (kynttiläkippoja, simpukkakranssin, peilinkehyksen (not), helvatanmoisen tuulikellon?), joten ideoita otetaan taas nöyrimiten vastaan.

Hämy

2011-08-25T11:26:00.000+02:00

Ikean valosarja, englanninkielen oppikirja 60-luvun alusta sekä tappavan tylsä ja pitkäksi venynyt odotus, että Toveri saapuisi ja päästäisiin matkaan. Idea on napattu Ikomin vanhasta blogista, origamililjan ohje täältä.

Abuelita

2011-08-24T13:34:00.000+02:00

Pääsin sutimaan lahjoituskaluja. Alotin mummukasta. Yritin tykätä siitä sellaisenaan, kermanvalkoisena ja rapistuneena. En onnistunut ja mummukka sai haaleaa turkoosia ylleen.

Purkin kannessa näytti hilppusen kivemmalta tuo väri, mutta ainakin oranssin kanssa näyttää natsaavan makeasti.

Tule sellaisena kuin olet

2011-08-22T20:49:00.000+02:00

Löysin uuden blogirakkauden. Alisa Burke. Oih. <3

Haluaisin käyttää värejä niin kuin Alisa, maalata niin kuin Alisa, ommella niin kuin Alisa, keksiä samanlaisia juttuja kuin Alisa.

Se olis kuitenkin ihan liian friikkiä, joten ajattelin tyytyä siihen, että meidän olohuoneessa on samanlainen taulu kuin Alisan olohuoneessa.

Idean toteutus meinasi tyssätä valmiitten taulupohjien tyyriyteen: suurin löytämäni pohja oli 80x60cm (eli auttamatta liian pieni) ja hinnaltaan 12€. Päätin olla kärsivällinen (minäkö??) ja katsella löytyisikö jostain halvempia. Saman päivän iltana kotiin päin talsiessa pälyilin taas totuttuun tapaan kaikki kotimatkan roskikset ja kas vain, roskisjumalat olivat jälleen suosiollisia: joku oli dumpannut vanhan mdf-kirjahyllynsä ulos. Iskin silmäni venkoilevaan mutta reilunkokoiseen taustalevyyn, jossa oli selvästi taulupohjapotentiaalia. Hirvittävän painavaa maalikassia toisella kädellä kantaen ja levyä toisella perässäni vetäen raahauduin läpi pimeän kaupungin. Onko nämä Diogeneen syndrooman ensioireita, kysyn..?

Venkoilun sain kuriin ruuvamalla (Toveri ruuvasi, khöm) rautakaupasta ostettua puurimaa levyn taakse, näin ikään:

Puuvahapötkylän avulla täytin naulojen jättämät reiät ja haljenneet kulmat sekä piilotin ruuviloiset...

jonka jälkeen taulupohjarakennelma näytti tältä.

Pohjan viimeistelin vetämällä päälle muutaman kerroksen valkoista seinämaalia. Helppo nakki, koska levyssä oli jo ennestäänkin valkoinen maalipinta.

Sitten itse asiaan. Mustalla kenkävoiteella (puolikas tuubi riitti oikein hyvin) ikuistin tauluun Nirvanaa, jonka jälkeen ripustin (khöm khöm Toveri ripusti) komeuden (mitenkä se kuvissa ei näytä ollenkaan niin hienolta kuin livenä? ) seinälle.

Onhan tämä nyt tämmöinen halpa kopio. Hieno silti.

On muuten hirveä draivi päällä, valmista projektia pukkaa toisensa jälkeen!

Hollantilaisveikot ja ruotsalaiskaksoset

2011-08-14T20:07:00.000+02:00

Päivää taloon!

Koska kesää nyt piruvie vielä on jäljellä, sain tällä viikolla vihdoin laitettua parvekkeen kuntoon. Syy moiseen terhakkuuteen löytyi nätisti kotiroskiksen vieressä roska-autoa vartovista vincentvangogh-tuoleista, jotka tietenkin tuppautuivat seuraani vaikka kuinka yritin vain kylmänviileästi kävellä ohitse. Laitoin kaverukset parvekkeelle, jossa voivat chillailla iltaisin kynttilänvalossa kahden kukkatyypin kanssa. Melko askeettista apinafarmilaisella mittapuulla, mutta olkoon nyt.

Ennen parvekeistuinten virkaa toimittavat kaksi vaaleanpunaista jakkaraa, jotka keväällä bongasin Ikean löytönurkasta neljällä eurolla. Ruotsalaiskaksoset eivät kuitenkaan kestäneet Bilbaon polttavan kuumaa (not) aurinkoa ja vaaleanpunaiset istuinosat haalistuivat harmaansinisiksi.

Vaahtomuovilla (vanhasta aurinkotuolin patjasta) ja Ikean kankaalla (taas) näistä tuli kuitenkin ihan kelvolliset istuimet keittiöön, jossa istuimia ei edes melkein koskaan tarvita koska periespanjalaiseen tapaan ruokailu tapahtuu tietenkin olohuoneessa telkkarin äärellä. Mutta onpahan nyt kuitenkin paikka, missä persettänsä lepuuttaa kun keittiössä aamumyslit vetäisee napaan (ja siinä samalla sitten voi myös katsoa netistä laatuohjelmia, kuten Karpolla on asiaa).

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Yksi lensi yli ovenkarmin

2011-06-21T22:17:00.000+02:00

Viikonloppu kului hostellilla lempipuuhastelemalla pensselin kanssa. Oh you little dirty minds, siis tietenkin maalasin. Pirunmoista hommaa olikin saada ennestään oranssit seinät vihreiksi. En tiedä missä oli vika. Veikkaisin, että maalissa, jota kului tavallisen makuukammarin kokoiseen huoneeseen pärisyttävät kuusi (6) litraa!!!! Enkä ole edes tyytyväinen lopputulokseen, vieläkin jostain kuultaa oranssi läpi. Kokemus oli melkein yhtä turhauttava kuin se kerta kun alettiin äitiliinin kanssa maalaamaan eteistä punaiseksi. Ensimmäisestä pensselinvedosta alkaen vähän oudoksutti, mutta kaksi päivää jaksettiin sutia kunnes huomattiin, että maali oli ei-peittävää (kysynpä vaan, että kuka haluaa ei-peittävää maalia, ja jos joku tunnustaa niin toteanpa vaan, että sulla on huono maku.)

Linnun löysin Googlesta hakusanalla old school bird tattoos, ei tullut kyllä ihan niin sulavalinjaista kuin esikuvansa, sillä sen seinään vain reteästi vapaalla kädellä piirustin.

Jepajee, enää rapiat parikymmentä huonetta jäljellä...

Huonekaludyykkarin märkä uni

2011-06-14T21:33:00.000+02:00

Toverin kaveri osti mummonsa asunnon ja kertoi heittävänsä vanhat kalut ulos. Ennätin väliin ja sain valita parhaat päältä. Näitä aartehia sai posket väärällään kantaa ja pikkupösön runko huusi hoosiannaa lastin alla, mutta pikkumaterialistin sydän kuitenkin tykytteli onnesta.

Jatkoa seuraa jahka kesäflunssasta ja odotetusta lomalaisaallosta selvitään...

Kesäkeidas

2011-06-13T16:22:00.000+02:00

Olen harrastellut ajankulukseni tässä puutarhanhoitoa ja rakentanut parvekkeelleni unelmien kesäkeitaan. Parvekkeen lämmössä runsasta satoa kypsyttelevät:

Paprika

Raparperi

Kurkku

Näiden lisäksi kesääni ilostuttavat kaksi amppelimansikkaa, joiden kitkerät minimansikat (joita kypsynee kesässä ehkä noin kaksi) maistuvat ihan paskoilta.

Mutta kah, itsetuhoisessa parvekepuutarhassani on tapahtunut myös elämän ihme. Parevekelaatikossa oli alunperin raparperinsiemeniä, mutta kun eivät alkaneet millekään, istutin samaan multaan munakoisontaimen. Sen söivät kokonaan kirput, joten repäisin taimen irti ja työnsin multaan ostokurpitsan siemenet. Viikon olen ollut kotoa poissa, minä aikana mullasta on ponnistanut seitsemän kurpitsanalkua ja kaksi muuta tunnistamatonta yksilöä. Mutta no worries, enköhän saa nuo melko nopeasti pois päiviltä.

Ei vissiin ihan justiinsa kannata suunnitella omavaraistalouteen siirtymistä.

Lamppuliisa

2011-05-19T09:34:00.000+02:00

Edellinen asukaS(ika) oli jättänyt jälkeensä pöytälampun.

En tykännyt. Varjostin oli palannut toiselta puolelta. Jalka oli pelkästään ruma.

Leikin lamppuliisaa.

Spraymaali: 1,90€

Varjostin: 1,80€

Mellevä tunne (työtuolin kanssa mätsäävää) valontuojaa katsellessa: Korvaamatonta.

Siitepölyä

2011-05-18T17:14:00.001+02:00

Kuukausia kestäneen jämötyksen jälkeen luulen päässeni takaisin askarteluraiteille. Ainakin tämä viikko näyttää lupaavalta, sillä kolmessa päivässä olen saanut kaksi projektia päätökseen. Sen lisäksi, että olen saanut hoitaa yhtä ihanaa neljän kuukauden ikäistä hymyipanaa, löytänyt sentin mittaisen raparperin alun, rohkaistunut ajamiseen ja käynyt ainakin kahdeksan kertaa rautakaupassa, olen myös ehtinyt maalailemaan eräässä bilbaolaisessa hostellissa. Ja se on ihan let's go -juttu se!

Tietenkään en hoksanut napata kuvaa huoneesta ennen makeoveria, mutta jokseenkin tällaiselta se näytti. Vaikka reteän oranssi ei kuulukaan väri-inhokkeihin, päätin silti olla skandinaavisen viileä ja tyylikäs (hah) ja maalasin seinät harmaalla. Inspiraatiota maalaukseen hain googlesta, mutta en enää muista millä hakusanoilla. I varje fall, kuvia seinille maalatuista koiranputkista ja hahtuvaisista on netissä tarjolla reilusti eli runsaasti, joten omaa mielikuvitusta ei tarvinnut käyttää vaikka seinille nämä lopulta maalasinkin vapaalla kädellä. Tämäkin kävin näppärästi kun Toveri oli älynnyt ostaa kunnon siveltimet. Hermot sen sijaan meinasi mennä tuon puunvärisen sängynpäädyn kanssa, joka siis kymmenen maalikerroksen jälkeen on vihdoinkin sssssäteilevän valkoinen.

Näyttää taiteilut kuvissa ehkä vähän niiltä Ikeassa myytäviltä seinätarroilta, livenä vallankin hienompia. Saa tulla katsomaan.

Niin, ja siitä toisesta loppuunsaatetusta projektista myöhemmin. Ei makeaa mahan täydeltä, chiquillos!

Taidetta kansalle

2011-04-06T16:03:00.001+02:00

Ajattelin ilostuttaa huhtikuista iltaanne korkeakylttyyrillä eli Taiteella. Kankaalle piti eka loihtimani Paul McCartney, mutta kun ei Pauli alkanut kanssani millekään, päädyin neuvostohenkiseen nuorikkoon, joka ylväänä katselee tulevaisuuteen. Livenä nuoren ja uljaan voi nähdä vierailemalla apinaranchin vierasvessassa. Pytyltä käsin on hyvä häntä katsella.

Taulu on jo vanha juttu (vuodelta 2008), mutta tuoreempaa maalaushommaakin olisi tarjolla. Jostain syystä vuorokauden 24 tuntia on hippasen eli noin puolet liian vähän, enkä siis kerkiä tehdä muuta kuin istua tietokoneella (en kuitenkaan facebookissa) ja tiskata. Meillä on keittiössä vissiin joku ohjelmointivirhe kun tiskiallas on koko ajan täynnä... Huoh. Toukokuuta odotellessa.

Arvatkaapa...

2011-03-28T16:15:00.000+02:00

...että oonko pikkuisen kyllästynyt muuttamiseen ja siihen, että kun on liiaksi nähnyt edellisen asukkaan törkyjä, vaikuttaa koti ankarankin siivoamisen jälkeen vielä pikkuriikkisen etovalta?

...että sainko aikaiseksi minkäänmoista naamiaisasua karnevaaleihin?

...etta onko gradu edistynyt toivotulla tavalla?

...etta oonko laittanut tikkua ristiin synttäriarvonnan eteen?

Olo on kuin tällä räkäisellä tuolilla, joka edellisen asukkaan residenssissä toimitti olohuoneen ruokapöydän ainoan tuolin virkaa. En laittanut menemään kun kuuluu kalustoon ja sitä paitsi raahaanhan itsekin roskiksesta kamaa, joten liian ronkeli ei sovi olla.

(Jepjep, meillä on lattiamatto.)

Päällystin Ikean kankaalla. Sutjakkaa hommaa, kului 15 minuuttia (kellosta katsoin). Kauempaa ei olisi voinutkaan ahertaa tämän parissa kun on niin kiire olla aikaansaamaton.

Oho, tämän jo kuukauden kestäneen vätjäämisen aikana Apinafarmille on ilmestynyt muutama uusi lukijakin. Rohkea teko, mutta tervetuloa kuitenkin mukaan!

Piristysruiske

2011-02-22T23:00:00.000+01:00

Hyvään saumaan lähetti Kolkytneljä neliöö -blogin Tinuhe tunnustuksen, piristi nimittäin kummasti kevätväsynyttä elämää ja sai ainakin tämän yhden postauksen verran myös blogiin eloa. Tattista siis vaan, Tinuhe!

1. Milloin aloitit blogisi?

Näemmä melkein vuosi sitten. Ensi kuussa pääsen pitämään blogihistoriani ensimmäistä arvontaa!! Se on pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri Askarteluapinalle. Suotavaa olisi, että arvontaan osallistuisi jokunen muukin kuin äiti, joten kaikki nyt merkkaamaan kalentereihin, että ensi kuussa Apinafarmilla arvotaan (en kyllä tiedä mitä). Tämä ei muuten sitten ollut minkään sortin lupaus, nounou.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Askartelua ja muita elämän olennaisuuksia.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Kässäblogien joukossa melko peruskauraa.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Olin jo hyvän aikaa valokuvannut askartelujani, jottei unohtuisi mitä sitä on oikein tullut tehtyä. Bloggariksi rohkaistun sen jälkeen, kun eräs kaveri tunnusti kirjoittavansa blogia. Siis copycat mikä copycat.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Päivitystahtia. Ulkonäköä. Banneria (vai miksi tuota nimijuttua kutsutaan). Niin ja sitä, että tuossa sivupalkin kohdassa Tunnisteet nuo Materiaalia ja Sukkapuikolla on isolla alkukirjaimella ja loput kuitenkin pienellä. Mutta kun ei osaa niin ei osaa, yritin ja yritin ja sitten luovutin.

Vissiin homman nimi olisi, että sitten tämä tunnustus laitetaan eteenpäin. Mainitsen tässä nyt vain tämmöiset kuin Tyttö kylmän maan (muun muassa hienoja ja söpösiä virkkausjuttuja), mai makings (herkullisen näköinen blogi ja hienoja virkkauksia täälläkin) sekä muutama päivä sitten löytämäni VMSomⒶKoppa, jonka lukemisen jäljiltä olen vieläkin ihan inspiraatioähkyssä. Tämä tunnustus on saattanut noissa blogeissa jo kiertääkin, ja vaikka ei olisikaan, niin tämän saa ottaa ihan vaan kiitoksena mielenkiintoisisten blogien ylläpitämisestä (mutta halutessa tietysti saa vastatakin)!

Ettei menisi ihan lällyilyksi, niin yksi kovalevyltä kaivettu kuva kehiin: äitille joululahjaksi vuonna 2008 askarreltu rintakoru, jonka mahtipontisesti nimesin C-vitamiiniksi. Tarveaineina askarteluhuopaa, muliinilankaa ja rossi. Aappelsiini on riippunut äitin kaulanauhassa ja voin kertoa, että kahden vuoden käytön jälkeen on aika päässyt pikkuisen rupsahtamaan.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

Nojatuoliaskartelija

2011-02-04T23:46:00.000+01:00

Buenos tardesta vaan! En ole viime viikkoina ehtinyt, viitsinyt enkä edes oikein pystynyt harrastamaan askartelukenttätöitä vaan ollut vain tämmöinen nojatuoliaskartelijamöllykkä. Olen lähinnä keskittynyt kartoittamaan mitä minua ahkerammat askaroitisjat ovat saaneet aikaan.

Jotta bloggaaminen ei unohtuisi aivan kokonaan, täräytän nyt kuitenkin eetteriin asiaa reipas vuosi sitten tehdystä nojatuolin kasvojenkohotuksesta. Näitä tuoleja sisko hankki aikoinaan itsellensä kaksi kirpputorilta, taisivat maksaa kympin kipale. Toinen päätyi jostakin syystä kotikotiin, josta minä sen viekkaana ja valppaana kotiutin itselleni (sittemin tuoli on kylläkin jälleen palannut takaisin kotikotiin). Alkuperäinen hieno verhoilu oli päässyt ratkeilemaan, lisäksi tuoli oli syönyt vuosien saatossa sellaisen määrän mähmää saumoihinsa, että jotain tartti tehdä. Tiukat pultit, joilla käsinojat olivat kiinni rungossa, meinasivat jarruttaa hommaa (kiitos iskän niistäkin selvittiin), muuten oli iisibiisi verhoilla kun noin neliömäinen yksilö oli kyseessä.

Jalat olsi voinut hioa ja lakata, mutta oli vissiin niin tekemisen meininki että pääsi moinen unohtumaan.

Tyynystä asiaa

2011-01-19T16:46:00.000+01:00

Ajattelin tehdä tyynystä asiaa ja hieman blogata, sillä tässä mielentilassa muunlainen järkevä produktiivinen toiminta ei ole mahdollista (postauksen lopussa syy tähän, lukekoon ken tuntee uteliaisuuden polttelevan mahalaukussaan).

Nämä tyynylöiset ovat parin vuoden takaisia. Hurahdin silloin noihin silitettäviin tulostuspapereihin (ja vieläkin olen niihin melko hullaantunut, toivoin moisia tänäkin jouluna pukilta). Violetissa tyynyssä Toveri 6-vuotiaana snobeilee veneen puikoissa (paidassansa muuten lukee YACHT(!)), alemmassa Toverin äidille annetussa hörhelötyynyssä poseraa samainen kaveri siskonsa kera. Tuo snobityyny on kovin mieluinen, ollut projektina tehdä samanlainen myös jostain omasta lapsuudenkuvasta. En oo saanut aikaiseksi ja sitä paitsi olisin kuitenkin siinä kuvassa räkä poskella ja pipo silmillä.

No niin, sitten mielenterveydelliseen tilapäivitykseen. Helmikuussa olisi tarkoitus muuttaa Madridista Bilbaoon, tuohon järeiden ihmisten ja kalimotxon kaupunkiin. Hermoilua aiheuttaa nyt se, että millään ei näytä meille löytyvän sijaa majatalosta. Pikkuisten yksiöisten ja kaksioisten hinnat huitelevat lähellä tonnia ja megalomaanisen takuuvuokran jälkeen pitäisi maksaa vielä yhden kuun vuokraa vastaava summa välitystoimistolle palkkioksi siitä, että on saanut kertoa näille tulevaisuudensuunnitelmansa ja tähän astisen elämänsä kulun. Mitämitäh. No, ollaan tuohon leikkiin lähdetty kuiten jo mukaan, mutta tähän mennessä ollaan saavuttu aina liian myöhään apajille (eikun ei vaan osata päättää asioista tarpeeksi nopeasti tai ollenkaan). Nykyiseen kämppään on jo löydetty vuokralaiset, joten jonnekin päin tästä nyt kuitenkin olisi pökäistävä. Kaikki kouluhommat junnaa paikallaan kun mietin vaan, että millaista siellä sillan alla on oikein asua. Nyt tuntuu kyllä, että ei saletisti natsaa.

Onni

2011-01-13T19:51:00.000+01:00

Toverista tuli ensi kertaa eno lauauntaina, itse pääsin puolestaan tättäräksi neljättä kertaa eilen, kun eräs pikkuinen neiti saapui kiireellä, viisi viikkoa ennen laskettua aikaa, tälle puolelle napaa. Täältä käsin lähetetään mahdottoman paljon lämpimiä ajatuksia, että neiti vahvistuisi ja kasvaisi ja pääsisi pian kotiin!

Tervetuloa maailmaan, tytöt!

Ei aina voi onnistua, ei edes joka kerta

2011-01-12T11:46:00.000+01:00

Hankin kirpputorilta aikoinaan viisi kerää Novitan mohairia (jotka lahjoitin äidille ja jotka sitten omatoimisesti lahjoitin takaisin itselleni). Kerät ovat reissanneet käsimatkatavaroissa lentokoneneuleena. Eka yritin virkata langoista tavallista huivia vähän ovelammalla kuviolla. Pieleen meni, huivi leveni levenemistään ja reunat kiristi. Jostain syystä olin jatkanut hommaa kahden kerän verran, vaikka jo muutaman kuvion jälkeen olisi pitänyt tajuta, että perseelleen menee niin että heilahtaa.

Odotteli kesän lankalaatikossa, joulukuussa ryhdyin purkuhommiin ja sepä vasta hermoja raastaavaa hommaa oli. Olin jotenkin inspiroitunut tuubihuiveista, joita on näkynyt vähän joka puolelle ja päätin, että mulle kans vaikkakin olin jo moneen otteeseen todennut, että eivät ne toimi mulla. No, tein siis kuitenkin. Lopputulos on vähän... ahdistava ja blääh. En tykkää, mutta en ihan justiinsa tässä elämässä aio purkaa enää mitään mohairista tehtyä.

Paskahuivi, mutta tulipahan tehtyä.

Kenkälankin koti

2011-01-10T15:44:00.001+01:00

Vielä joululahjoja, viimeisiä viedään kylläkin. Kaveripariskunnalle tämmöisen kenkälankkipussukan surautin, pussukan ohje sama kuin Toverille ommeltu partakonebussuga. Täytin laukkusen lankeilla, kenkäharjalla ja kenkäsienellä, ja melko toimiva lahja siitä tuli. Seuraavalla kerralla pitää vaan muistaa silittää kuva vasta sitten kun pussi on valmis, jotta sen saisi edes suunnilleen kohdilleen. Ei tässä oltu ekaa kertaa pappia kyydissä, eih, näitä kenkälankkipussukoita on syntynyt jo aika liuta, yhden esittelin kerran blogissakin. Voisi vaihtaa jo ideaa, tai ainakin kangasta.

Se on muuten pääsiäinen ihan nurkan takana, ja sehän taas tarkoittaa, että karnevaaleihin pitäisi edes ajatustasolla alkaa valmistautua. Ajatustasolta olisi jossain vaiheessa myös hyvä päässä toteutusvaiheeseen. Tuntematon vaihe on mulle tuo, mutta ehkä tänä vuonna, toivon ma. Nyt pitäisi kuiten keksiä, että miksi sonnustautuisi. Inhoan muuten sitä, että naisten naamiaisasut tahtovat usein olla yltiöpaljastavia ja pikkutuhmia. Sama haluaako pukeutua norsuksi vai punahilkaksi, lopputulos näyttää kuitenkin maksulliselta naiselta No, ideoita otetaan kaikesta huolimatta vastaan.

Neiti Nuu

2011-01-09T20:14:00.000+01:00

Toverista on tullut tänään eno! Aamusella käytiin katsomassa räpsyripsistä rinsessaa ja nyt on sydän sulana. Aijai...

Neidin kotona odottaa ystävällinen mörköläinen, jonka ristin Neiti Nuuksi. Nuun uudella emännällä on kuitenkin täydet valtuudet suorittaa halutessaan uudelleennimeäminen.

Sen kummempaa ohjetta tähän ei ollut, keksin sitä mukaa kun työ eteni. Silmukoita muka laitoin ylös, paperilappu on nyt kuitenkin hukassa, että se siitä sitten. Suusta tuli irvokas, mutta niin tiukasti olin sen pistellyt, että purkaminen ei onnistunut.

Neiti Nuu on kosmopoliitti, käynyt Ameriikoissakin.

Ihmemaa Oz

2011-01-08T12:26:00.000+01:00

Joulupaketteihin askartelin liukuhihnameiningillä enemmänkin koruja. Näihin tarvikkeet samasta paikasta kuin kotiseutusormuksen tarveaineet. Näissä tosin epoksitarrojen sijaan lasikuplia, liimana käytin Diamond Glazea. Sitä pitäisi kokeilla ihan sellaisenaankin, lopputuloksen pitäisi vissiin olla jotenkin lasimainen. Sormuksessa seikkailee Dorothea, suomalaisittain näemmä Terttu, korviksissa (joista tuli pikkuisen urpolaiset) puolestaan Tinamies ja Variksenpelätin.

Chewbacca

2011-01-07T10:56:00.001+01:00

Oman kotiwookieni paketista paljastui eilen aamusella pussukka partakoneelle ja muille ajovehkeille. Tämmöistä on toivonut jo pitemmän aikaa, nyt vasta olin saanut aikaiseksi. Helppo ohje tämän malliseen pussukkaan löytyypi esimerkiksi täältä.

Lopuksi vielä pientä kikkailua etiketin muodossa. En heitä oikein mitään melkein koskaan hukkaan, niinpä oli säilönyt myös silitettävän tulostinpaperit leikkuuroskat talteen. Yhteen paperinpalaseen kirjoitin tussilla muka tommoisen etiketin ja silitin ohjeen mukaan. Kovastikin mietin, että voiko tuohon nyt laittaa että in vai by vaiko joku muu. Päädyin nyt tuohon iniin kun Apinafarmihan on nimenomaan paikka ja tuolla tavalla se kuulosti kaikkein sulavimmalta, vaikkei se nyt sitten ehkä mennytkään kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Oh my, kylläpä sitä joskus pohdituttaa.

Mellevän näköinen pussukka se on, Toverillekin kuulema mieluinen.

Aalloissa siis

2011-01-06T11:16:00.000+01:00

Apinafarmin eka virallinen tutoriaali, olkaatte hyvät!

Merihenkinen vauvan makoilualusta

1. Pihistetään lentokoneesta huonolaatuinen fleeceviltti, piilotetaan ilmainen desin kokis käsilaukkuun, talletetaan samaan talteen myös vieruskaverin kosteuspyyhkeet ja sokerit. Jos matka on ollut tavallista tyyriimpi, kannattaa koneesta ottaa muistoksi myös oksennuspussi.

2. Säilytetään vilttiä vuosikausia laatikossa, tullaan askartelukärpäsen puraisemiseksi ja ajatellaan, että vilttiä voisi jotenkin nopeasti piristää.

3. Pestään viltti ja huomataan kuinka nukkaantuva yksilö on kyseessä. Jatketaan kuitenkin määrätietoisesti eteenpäin.

4. Askarrellaan viltin parissa päiväkausia. Leikellään askarteluhuovasta erilaisia kuvioita ja kirjotaan huopaan silmiä, suita ja punaposkia. Äherretään vilttiä, huopaa ja niiden välissä olevaa vanulevyä paininjalan alle. Katkaistaan muutama neula. Leikataan viltin toiselle puolelle tarkoitettu kangas liian kapeaksi, kirotaan ja ommellaan lopulta vilttiin kiinni tavallista lakanakangasta. Ollaan muka ettei huomattaisikaan alati kasvavan nukan määrää.

5. Pistellään koko peiton ympäri pykäpistoja, virkataan kolme kierrosta reunaa päälle, tehdään tämä mielellään mahdollisimman pienellä puikolla ja rispaantuvalla langalla. Huomataan tässä vaiheessa, monen intensiivisen työtunnin jälkeen, että mopo on karannut pahemman kerran käsistä.

6. Kauhistellaan fleecen pintaan kasvanutta nukkaa, yritetään poistaa sitä nukanpoistajalla. Kauhistellaan sitten vielä vähän lisää nukanpoistajan aikaansaamaa nukkaa.

7. Kerrotaan äidille ylpeänä aikaansaannoksesta ja yritetään hämmentyneenä vastata kysymykseen "kai sen viltin voi pestä?". (Kyllä sen varmaan voi, huopakuviot vaan luultavasti venyvät ja paukkuvat muodottomiksi, fleece transformoitunee yhdeksi isoksi nukkapalloksi, alukangas alkaa vetää ja virkattu reunus purkautunee). Varustetaan viltti lapulla, jossa sen käyttöä ei suositella muuta kuin erittäin sisäsiisteille ja paikallaanpysyville (se nukka, nukka!) vauvaihmisille.

Juuret

2011-01-04T14:27:00.000+01:00

Juuriaan ei sovi unohtaa, niistä pitäisi myös olla ylpeä (aina näin ei ole ollut, ala-asteella leikittiin alvariinsa hesalaisia). Siksipä siskon joulupakettiin vilahti kotiseutusormus. Tätä ei voi oikein askarteluksi nimittää, muuta ei tarvinnut nimittäin tehdä kuin etsiä kartasta kuva ja lätkäistä kuplatarra päälle. Sitten vaan leikattiin ylimääräinen pois, tippa liimaa sormuspohjaan ja se oli siinä.

Tarvikkeet Etsystä: sdormuspohjat DIYornamentista, tarrat The Glass Connectionista.