I never finish anythi

Ei mitään lisättävää.

(Teksti Pinterestistä, kirjainsabluuna Tigerista, kangastussi paikallisesta askarteluliikkeestä, näppärä ohje vetoketjun kiinnittämiseen tyynynpäälliseen Tosimummolta. )

Merkki

Kirjanmerkki askarteluhuovasta, kuminauhasta, kirjontalangasta ja muutamasta helmestä. Valmistui nopsakkaa eikä tiekään ollut erityisen kivinen. Metka antaa lahjaksikin, varsinkin jos kertoo, että mistä kapineesta tässä on oikein kysymys. Ettei tulisi sitten niitä vähän nolohkoja tilanteita, että Pirkko hei, ota se jo pois päästäsi,  se on kirjanmerkki, ei pääpanta.

Ja mieluusti tietyisti kertoisin, että idea kuminauhan hyödyntämisestä kirjanmerkkinä putkahti omasta aivorattaistostani, mutta ehei, löysin sen täältä.

Täysin puolueettoman arviointini mukaan tästä tuli niin hyvä, että huitaisen itseni kanssa ylävitoset. Läps, näin ikään. Tästä on hyvä jatkaa.

Hyvä huopa, parempi mieli

Askarteluapina tervehtii lukijoitaan! Hibernaatio on selätetty ja kevään eka postaus pärähtää ilmoille. Bloggauslihakset ovat vielä kohmeisia ja moottoreita vasta lämmitellään, mutta kyllä tämä taas tästä lähtee.

Ennen talvihorrokseen vaipumista värkkäsin pikkuemännille joulupakettiin evästä. Inspiraation lähteenä toimi Pinterest ja Google, taikasanoina puolestaan felt food. Melkomoista näpräystä, mutta lopputuloksena aika gourmettia tavaraa. Lisäpointsit vielä siitä, että sain tahtomattani ikuistettua kuviin 80-luvun keittokirjafiilinkiä.

Panta, vol. 2

Veljentytön rusettipannasta innostuneena päätin itsellekin neuloa pääpannan.  Kahden ja puolen puikoilla jurmutin tätä tulemaan tico tico -langasta otsa rypyssä ja kulmat kurtussa. Ei ole vissiin ihan minun juttuni noin ohuet langat. Usko meinasi nimittäin loppua. Mutta lanka ei, kerä on vieläkin käytännössä melkein korkkaamaton.

Pannasta ei tullut ihan hurjan muhkeaa trendiyksilöä, enemmänkin semmoinen kinnaava "alakoulun ope ulkovälkällä" -versio. Mutta se ei ole ollenkaan huono juttu se. Hyvä juttu on myös se, että minulle ei ole napsahtanut nakkia muotibloggaajana. Oli  nimittäin aika nihkeänlaista hommaa yrittää saada panta ikuistetuksi in action. En osannut päättää esimerkiksi, että katsoako kameraan vai coolisti ulos kuvasta, niinpä useassa kuvassa katson toisella silmällä kameraan, toisella ulos. Mutta kompromissi se on aina kompromissikin. Valikoin teille tähän edustavimman otoksen, näin olkaa hyvät, vaikka kuitenkaan ette edes huomaa pantaa ollessanne lumoutuneita suloisesta koiranpentukatseestani. Vuh Vuh!

Nonni, nyt kiitos jotain henkeä nostattavia käsityöideoita kehiin, eihän tämmöistä nuivaamista taas jaksa.

Nakkernikkernakkernikkeraa

 Kuuletko, kuinka joku taloasi nakertaa...

P.S. Sain Liebster Blog -tunnustuksen Pienet mustanaamiot Nappi ja Penni -blogista, suuret kiitokset sinne! Tunnustuksen lähetän eteenpäin  iiven ihmetykset -blogille ja  Keittotaidon antiakatemialle.

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster- palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia, (joilla alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavan sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Käsityökaurapuuroa

Harmaa kaulahuivi Toverille. Aloitettu yli vuosi sitten, saatettu väkipakolla loppuun viikko sitten. Kahden kerän verran tainnuttavan tylsää tikuttamista, tuloksena, noh... Harmaa kaulahuivi. Se on nyt kuitenkin valmis ja ajanee asiansa. Mission completed.

Kesäpyörylän mutaatio ja puupökkelön poseerauksia

Kesälomareissulla ostin kaksi kerää Novitan munakoison väristä Polku -lankaa. Elokuussa löysin sitten Nouseva Myrsky -blogista linkin tähän Garn Studion ympyräjakkuun. Hirveällä innolla aloin hommiin, vaikkakin ohjeesta apinoin vain jakun rakenteen ja selän, muun keksin sitä mukaa kun kierroksia tuli lisää.  Jakku edistyikin reippaaseen rytmiin, kunnes lanka loppui kalkkiviivoilla: hihasta puuttui kaksikymmentä senttiä. Tässä kohtaa homma meni vaikeaksi, sillä lankaa ei enää löytynytkään kaupoista. Lopulta tilasin kerän suoraan Novitasta. Kun lanka sitten vihdoin saapui, oli virkkausinto jo nuupahtanut ja jakun loppuunsaattaminen oli vähän nihkeää.

Mutta hyvähän tästä tuli. Lanka ja keraamiset napit (kaipaileekohan äiti näitä..?) ainakin sopivat ihan justiinsa yhteen. Mäts Mäts.

Koppis saapuu

Järjestelin eilen askartelulaatikkoa. Löytyi Scrabble -peli mielessä tehtyjä puulätyköitä, Diamond Glazea, vanha bilsankirja ja sormuspohjia, muunmuassa. Hetki reipashenkistä puuhastelua vesivärien, erikeepperin ja liimapyssyn kanssa, ja sormessa komeili koppis.

Koukuille koti

 

Koukkuvarastossa oli käynyt kato: en männäviikolla löytänyt koukun koukkua ja hyvä inspis meni hukkaan, kun en heti päässyt virkkaamaan. Myöhemmin lankanyssyköitä kaivaessani sain kokoon  kymmenisen koukkua ja päätin, että nyt tehdään koukuille koti. Vähän riskipeliähän tämä on, säilyttää nyt kaikki munat samassa korissa. Mutta se ei pelaa,  joka pelkää.

Aikaa tämän tekemiseen kului vain puolisen hujausta. Kankaana käytin joskus aikaisemmin kangasväreillä värjäämääni kangasta ja pätkän vanhaa tilkkukangasta. Tästä tuli turhan iso vaatimattomalle koukkukokelmalleni, joten säilytän nyt myös puikkojani kotelossa. Vaikka puikkojen kanssa läpän kääntäminen koukkujen suojaksi ei ole mahdollista, ovat puikot ja koukut pysyneet hyvin kotelossa, ei ylivuotoja. Hienoa!

Näin sen tein: Ompelin keltaisen (noin 30cm x 10cm) ja violetin (noin 30cm x 40cm) kankaan yhteen nurjalta puolelta, saaden näin aikaan 50 cm pitkän pötkön, jonka pitkät sivut siksakoin. Siksakoin myös lyhyet sivut, violettiin sivuun ompelin lisäksi päärmeen. Seuraavaksi asetin kankaan pöydälle oikea puoli ylöspäin, pistin kiinnitysnauhan kankaan päälle (suunnilleen puolen välin korkeudelle) siten, että sentti  siitä on kankaan reunan ulkopuolella. Tämän jälkeen käänsin violetin kankaan 12 cm korkuiseksi läpäksi (oikeat puolet vastakkain). Saman tempun tein kankaan toiselle päälle: keltainen kangas jää siis päällimmäiseksi (kts. kuva). Vikaksi ompelin sivusaumat jättäen toiseen sivuun pienen kääntöaukon. Käänsin pussukan oikeinpäin ja ompelin kääntöaukon umpeen. Lopuksi ompelin vielä koneella työn päältä violetin puolen täyteen "koteloita" koukuille. 

Halsband

Pinnaillessani Pinterestissä törmäsin näihin kangaskaulakoruihin, jotka oli ommeltu vanhoista kravateista. Idea oli minusta oivallinen, ja vaikka leikeltäviksi sopivia solmioita ei ollut saatavilla, päätin ryhtyä toimeen. Leikkasin ohuehkosta puuvillakankaasta 5 sentin levyisen ja vajaan metrin pituisen suiron, jonka ompelin pitkältä ja yhdeltä lyhyeltä sivulta kiinni. Käänsin putkilon oikeinpäin ja aloin ähräämään rumimpia puuhelmiäni putkilon sisään. Hetken puherrettuani katsoin tyrmistyneenä tekelettä: pienet puuhelmet olivat  nuivan ja mitättömän näköisiä massiivisten solmujen joukossa.  Päätin vaihtaa taktiikkaa, ja  solmujen sitomisen sijaan ompelin langalla helmien välit suppuun. 

Minulle tulee tämä kaulassa ihan ruotsinopettajaolo. En tiedä vielä onko se huono juttu vai ihan jättebra, täytyy pohtia. 

Men hej då nu, vi ses senare.  Adjö!

3in1

 Toverin kanssa oltiin pälyilty, josko jostakin löytyisi edullinen sohva, jossa olisi riittävän pitkä chaise lounge. No eipä löytynyt, ei. Lopulta päädyttiin ostamaan käytettynä Ikean Kivik sohva (joka muuten kuljetettiin kerralla meidän pienessä ja  takaovettamassa Pösössä kotiin!).

Hamstrasin vanhasta sohvasta kolme 90-luvun ruosteenpunaisella kukkakankaalla päällystettyä isoa istuintyynyä. Kerroin Toverille, että teen  niistä lattiatyynyjä olkkariin, johon Toveri totesi kyynisenä, ettenhän minä koskaan istu lattialla. Pyörittelin silmiäni ja olin ihan että daa, vesa ei taas tajuu: en tietenkään ole istunut lattialla, kun ei mulla ole ollut lattiatyynyjä. 

Sitten Toveri kuitenkin vähän skarppasi ja hokasi, että kun laittaa tyynyt päällekkäin, viritelmä toimii kotitekoisena chaiseloungena. Siitä se ajatus sitten lähti. Viidestä levystä rakenneltiin kulmarautojen ja puutappien avulla laatikko, jonka jälkeen maalasin laatikon sisäpuolelta. Päällystin laatikon ohuella superlon- ja vanulevyllä, ja sen sisälle, vanulevyn reunaan niittasin tarranauhaa, jota olin myös ommellut kangashupun reunaan.  Lopuksi ompelin istuintyynyille uudet päälliset. 

Ja voe että tuli hyvä, ihan 3in1 -systeemi, vähän niin kuin sveitsiläinen linkkuveitsi: on chaiseloungea, istuinta, lattiatyynyjä ja kaupantekiäisiksi vielä makuupatjakin. Tästä ei kuulkaa rahi parane.