Makkarat ranteessa

Olen sydämeltäni hanskanaisia, mutta koska eräänäkin kirpsakkana aamuna ei omat hanskat olleet tavoitettavissa,  jouduin turvautumaan äitin laatikoiden penkomiseen.  Sieltä valikoituivat käyttööni peukalopöpö-lapaset. Aika tautiset lapaset olivatkin, koska peukalopöpön ohella niitä riivasi näköjänsä  myös puikonvaihtobakteeri eli siihen kohtaan missä puikko vaihtuu (tässä tapauksessa kaikkein komeimmalla kohdalla eli keskellä lapasten selkäpuolta) oli muodostunut reteä juova. Askarteluapinan äiti oli kaikessa hiljaisuudessa vähän kustomoinut  hellyttävän poloisia lahjalapasiansa ja vetänyt juovan täyteen muovihelmiä. Nämä kädessä  kelpaa nyt kyllä tallata kylän raittia.

Niin ja tuolla postauksen otsikollahan viittaan tietenkin eilen kirppikseltä ostamaani lasihelmiseen kaulakoruun, jonka kiedoin boheemisti ranteeseeni. Ajattelin ensin, että mukavan eleetön ja nätti koru. Eilen illalla tuli kuitenkin yht'äkkiä mieleen, että hei, näyttää ihan kuin olisin käärinyt seitsämän kierrosta miniatyyrihiillosmakkaralenkkiä käteni ympärille. Paluuta ei ole ja nyt vähän oudoksuttaa, karvatkin ihan pystyssä. 

Sinappia, ketsuppia, anyone?

Ihmisen ikävä toisen luo

Poden parhaillaan tunteista ylevintä, ikävää. Toveri jäi reiluksi kuukaudeksi kotiin sillä välin kun täällä päin maailmaa olisi tarkoitus tahkota opintopisteitä kuin viimeistä päivää. Kun kaihomieli iskee oikein tosissaan, niin silloin on sopivan subliimia katsella valokuvia. Eksyin myös kässäarkiston puolelle, josta löytyikin jotain aiheeseen sopivaa: toissakesäinen tyynyliina, jonka pintaan tallensin romanttisen real life -tilanteen, jossa Toveri on tiukassa niskaotteessa eikä pakotietä ole.  Näin meillä.

Kuva  on muokattu valokuvasta photarilla, jonka jälkeen se on painettu kankaaseen kontaktimuovia apuna käyttäen. Vaikka kangasväriputelissa ohjeistettiin tuotokset pesemään neljässäkympissä, on tyynyliina pyörinyt yleensä aina kuudessäkympissä eikä kuvalle (vielä ainakaan) ole mitään käynyt. 

Täytyypä muuten ohjeistaa toveria, että vaihtaa kyseisen tyynyliinan het'silleen, ettei totuus vaan pääsisi unohtumaan siellä reijonpäiviä vietellessä. 

Niukka sato

Apinafarmilla ei ole kesän aikana paiskittu hommia niska limassa ja kässäsatokin on sen mukainen: laihanlainen.            

Mahdollisuuden ostella söpöjä lankoja olisivat tarjonneet usealta taholta tulleet ihanat vauvauutiset. Inspiraatio on kuitenkin ollut hukassa ja ainoa vauvajuttu, jonka olen saanut aikaiseksi on kirjava, raglanhihainen ja napikas nuttu. Eka tämmöinen neulejuttu sitten yläasteen, joten en lähtenyt soitellen sotaan vaan turvauduin korinpohjalta löytyneisiin lankanöttösiin. Ja koska olivat nöttösiä, piti laittaa useaa väriä, jotta ei kesken lopu mikään. Ohjeita katsoin useammasta kässälehdestä ja kun jotain en ymmärtänyt, keksin itsen. Olisi ehkä kannattanut pysyä yhdessä ohjeessa ja tehdä se typerä mallitilkku. Ja muutenkin seurata ohjeita (eikä esim. laittaa neljän napin sijasta yhdeksää - ilman vauvakasta sisältöäkin työlästä napittaa)... En edes jaksa sanoa mitään tuosta kauluksesta.

Ei saa liian ankara olla, tämähän oli tämmöinen kokeilu. Ja kyllä tätä ehkä voi jopa käyttää, jos ei kyseessä kovin harteikas kaveri ole.

Tässä todistusaineistoa etten kieltäytynyt, kun Toveri kesäsellä ehdotti, että josko maalattaisiin eteinen vaaleanpunaiseksi! Nyt ei enää tästä matalasta majasta löydy yhtään valkoista seinää. Eniromaista!

Viikon päästä pohjoista kohti, kirppikset ja seiskaveikat, here I come!