Koppis saapuu

Järjestelin eilen askartelulaatikkoa. Löytyi Scrabble -peli mielessä tehtyjä puulätyköitä, Diamond Glazea, vanha bilsankirja ja sormuspohjia, muunmuassa. Hetki reipashenkistä puuhastelua vesivärien, erikeepperin ja liimapyssyn kanssa, ja sormessa komeili koppis.

Koukuille koti

 

Koukkuvarastossa oli käynyt kato: en männäviikolla löytänyt koukun koukkua ja hyvä inspis meni hukkaan, kun en heti päässyt virkkaamaan. Myöhemmin lankanyssyköitä kaivaessani sain kokoon  kymmenisen koukkua ja päätin, että nyt tehdään koukuille koti. Vähän riskipeliähän tämä on, säilyttää nyt kaikki munat samassa korissa. Mutta se ei pelaa,  joka pelkää.

Aikaa tämän tekemiseen kului vain puolisen hujausta. Kankaana käytin joskus aikaisemmin kangasväreillä värjäämääni kangasta ja pätkän vanhaa tilkkukangasta. Tästä tuli turhan iso vaatimattomalle koukkukokelmalleni, joten säilytän nyt myös puikkojani kotelossa. Vaikka puikkojen kanssa läpän kääntäminen koukkujen suojaksi ei ole mahdollista, ovat puikot ja koukut pysyneet hyvin kotelossa, ei ylivuotoja. Hienoa!

Näin sen tein: Ompelin keltaisen (noin 30cm x 10cm) ja violetin (noin 30cm x 40cm) kankaan yhteen nurjalta puolelta, saaden näin aikaan 50 cm pitkän pötkön, jonka pitkät sivut siksakoin. Siksakoin myös lyhyet sivut, violettiin sivuun ompelin lisäksi päärmeen. Seuraavaksi asetin kankaan pöydälle oikea puoli ylöspäin, pistin kiinnitysnauhan kankaan päälle (suunnilleen puolen välin korkeudelle) siten, että sentti  siitä on kankaan reunan ulkopuolella. Tämän jälkeen käänsin violetin kankaan 12 cm korkuiseksi läpäksi (oikeat puolet vastakkain). Saman tempun tein kankaan toiselle päälle: keltainen kangas jää siis päällimmäiseksi (kts. kuva). Vikaksi ompelin sivusaumat jättäen toiseen sivuun pienen kääntöaukon. Käänsin pussukan oikeinpäin ja ompelin kääntöaukon umpeen. Lopuksi ompelin vielä koneella työn päältä violetin puolen täyteen "koteloita" koukuille. 

Halsband

Pinnaillessani Pinterestissä törmäsin näihin kangaskaulakoruihin, jotka oli ommeltu vanhoista kravateista. Idea oli minusta oivallinen, ja vaikka leikeltäviksi sopivia solmioita ei ollut saatavilla, päätin ryhtyä toimeen. Leikkasin ohuehkosta puuvillakankaasta 5 sentin levyisen ja vajaan metrin pituisen suiron, jonka ompelin pitkältä ja yhdeltä lyhyeltä sivulta kiinni. Käänsin putkilon oikeinpäin ja aloin ähräämään rumimpia puuhelmiäni putkilon sisään. Hetken puherrettuani katsoin tyrmistyneenä tekelettä: pienet puuhelmet olivat  nuivan ja mitättömän näköisiä massiivisten solmujen joukossa.  Päätin vaihtaa taktiikkaa, ja  solmujen sitomisen sijaan ompelin langalla helmien välit suppuun. 

Minulle tulee tämä kaulassa ihan ruotsinopettajaolo. En tiedä vielä onko se huono juttu vai ihan jättebra, täytyy pohtia. 

Men hej då nu, vi ses senare.  Adjö!

3in1

 Toverin kanssa oltiin pälyilty, josko jostakin löytyisi edullinen sohva, jossa olisi riittävän pitkä chaise lounge. No eipä löytynyt, ei. Lopulta päädyttiin ostamaan käytettynä Ikean Kivik sohva (joka muuten kuljetettiin kerralla meidän pienessä ja  takaovettamassa Pösössä kotiin!).

Hamstrasin vanhasta sohvasta kolme 90-luvun ruosteenpunaisella kukkakankaalla päällystettyä isoa istuintyynyä. Kerroin Toverille, että teen  niistä lattiatyynyjä olkkariin, johon Toveri totesi kyynisenä, ettenhän minä koskaan istu lattialla. Pyörittelin silmiäni ja olin ihan että daa, vesa ei taas tajuu: en tietenkään ole istunut lattialla, kun ei mulla ole ollut lattiatyynyjä. 

Sitten Toveri kuitenkin vähän skarppasi ja hokasi, että kun laittaa tyynyt päällekkäin, viritelmä toimii kotitekoisena chaiseloungena. Siitä se ajatus sitten lähti. Viidestä levystä rakenneltiin kulmarautojen ja puutappien avulla laatikko, jonka jälkeen maalasin laatikon sisäpuolelta. Päällystin laatikon ohuella superlon- ja vanulevyllä, ja sen sisälle, vanulevyn reunaan niittasin tarranauhaa, jota olin myös ommellut kangashupun reunaan.  Lopuksi ompelin istuintyynyille uudet päälliset. 

Ja voe että tuli hyvä, ihan 3in1 -systeemi, vähän niin kuin sveitsiläinen linkkuveitsi: on chaiseloungea, istuinta, lattiatyynyjä ja kaupantekiäisiksi vielä makuupatjakin. Tästä ei kuulkaa rahi parane.

 

May the phone be with you

Olen saanut noottia siitä, että mukamas kohtelisin kaltoin teknisiä vempeleitäni. Puhelintanikin kuulema vein kuin vierasta sikaa, asialle piti siis tehdä jotain. Ja eilen tein: puuvillalankoja oli vain vihreää, ruskeaa ja valkoista, ja aihe valikoitui sitten sitä myötä.

No, kuitenkin.

Teille ohje tässä on, hyvät olkaa. 

Yoda -kännypussi

Oma puhelimeni on kooltaan noin 5,5cm x 10,5 cmx 1cm, ohje siis suunnilleen tuon kokoiselle kapulalle.

Tämän tekee yhdessä illassa, eikä lankaakaan kulu kovasti. Yoda tehdään kahdessa osassa: ensin vartalo ja sitten pää, johon lopuksi liitetään korvat. Vartalo kuin myös pää virkataan yhtenä kappaleena, spiraalina. Ohje on  köppänä ja termit ihan hukassa, mutta ehkä tästä joku jonkun idean saa. Itse en kyllä tajuaisi yhtään mitään.

Vartalo: 

Aloita vihreällä langalla:  virkkaa16 kjs, 1 ks toiseksi vikaan virkkaamaasi kjs:aan. Virkkaa 14 ks lisää, ja pyöräytä itsesi ketjusilmukkaketjun toiselle puolen ja virkkaa  15 ks. Tähän pisteeseen päästyäsi jatka samaan malliin "spiraalina" kunnes korkeutta pussukanpohjalla on neljä kierrosta. Virkkaa vikaksi muutama piilosilmukka ja katkaise lanka. 

Jatka työtä valkoisella langalla, virkkaa kiinteitä silmukoira kunnes saavut etupuolelle. Virkkaa 5 ks valkoisella, ota ruskea lanka mukaan (täältä kirjovirkkauksen perusteet, ei ole vaikeata), virkkaa 5 ks ja jatka taas valkoisella langalla. Tällä viisiin jatketaan 14. kierrokseen asti. 14. kierroksen kohdalla ruskea lanka korvataan vaaleammalla langalla (vyö). Itse kirjoin vyön virkkauksen päälle, mutta kehotan virkkaamaan vyön suoraan työhön. 19. kierroksen jälkeen päättele ja katkaise lanka.

Pää: 

Tee pää  samoin kuin vartalo. 13 krs jälkeen päättele työ. Silmien yläpuolella kulkeva kurttu virkataan työn päälle kiinteilla silmukoilla (tässä tyyli on vapaa, työnnä koukkua silmukoiden välistä miten parhaiten pystyt). Otsakurtut virkataan samalla lailla.

Korvat: 

Virkkaa 9 kjs, sitten 1 ks toiseksi viimeiseen virkkaamaasi ketjusilmukkaan, jonka jälkeen virkkaa 7 ks aiemmin virkkaamiisi ketjusilmukoihin. Käännä työ. Virkkaa 1 kjs, jatka virkkaamalla 7 ks, vikaan silmukkaan kaksi ks, sitten 2 kjs. Virkkaa 1 ks toiseksi viimeiseen virkkaamaasi ketjusilmukkaan ja  kiinteitä silmukoita rivin loppuun. Käännä työ ja virkkaa 1 kjs, sitten ks jokaiseen edellisen kierroksen ks:aan. lopuksi 2 kjs. Taas kiinteitä silmukoita rivin loppuun. Toista edellinen, päästyäsi korvannipukkaan virkkaa jälleen 2 kjs, jonka jälkeen palaa alareunaa pitkin piilosilmukoita virkkaamalla. Jos näyttää suippokorvalta tässä vaiheessa, hyvä juttu. Toisenkin korvan virkattuasi, ompele ne Yodan päähän kiinni.

Viimeistely: 

Yhdistä pää ja vartalo niskasta nurjalta puolelta kiinteillä silmukoilla.

Kirjo valkoisella langalla silmäpallukat, sen jälkeen mustalla pupillit, viimeiseksi vihreällä langalla yläluomet ja nenä.

Ja noin, mestari on valmis.

Niin nähty

Vanhasta ovesta tehty pöytä, vähän lästsiisön jo, näitähän on Pinterest pullollaan.  Prosessi oli sangen yksinkertainen: kolmasosa ovesta sahalla pois, hillitöntä hiomista ja ylijäämäparrusta sahattujen jalkojen kiinnittäminen pöytälevyyn. Vankkatekoiselta vaikuttaa (vaikka tuossa ekassa kuvassa näyttää, että yksi ketara  osoittaa pohjoiseen, toinen etelään, näköharhoja vaan, niin.) ja muutenkin ihan tsiljooona kertaa parempi kuin entinen melamiinihirvitys.   Sitä paitsi  oven on aikoinaan, siinä 1930-luvun huitteilla,  tehnyt Toverin isopappa. Että kyllä täsä taas kelepaa!

Limskatankki

Meidän äiti oli saanut vision, että mökin saunan vihreä vesitankki oli saava uuden mehukkaan ja suihkuverhoon mätsäävän ulkoasun,  ja mitäpä sitä äidin tahtoa uhmaamaan.  Että jalipulirallaa vaan,  niin me veljentytön kanssa tartuttiin pensseleihin ja maalailtiin tankin kylkiin etelän hetelmiä. Nyt se on varmasti kulmakunnan hienoin, tosin  luultavasti myös ainoa, vesitankki.

Rusettipanta

Veljentytön kanssa lomalla vähän yhteistyössä neulottiin. Ei ruvettu mitään monimutkaista juttua vääntämään vaan tehtiin hyvin simppeli pääpanta helmineuleella ja vissiinkin nallelangasta. Jätettiin tuo rusettilerpake irtonaiseksi, jotta pantaa voisi pitää silloinkin kun olo ei ole ihan rusettimaisen rempseä. 

Mepä ei alettukaan  pantaa tuon enempää koristelemaan, vaikka pikkuisen blingblingiä lisäämällä näistä vasta hienoja saisikin. Kurkatkaapa vaikka tänne, jos ette muuten usko.

Kesähiiri

On ollut vähän vetämätön olo blogin suhteen, mutta kulissien takana olen sen sijaan ollut aika peto. Täällä on kuulkaa koukut, puikot ja neulat viuhuneet semmoiseen tahtiin, että hitaampia heikottaisi. Nyt tuntuisi, että ehkäpä myös olisin iskuvalmiina raportoimaan askartelusaavutuksistani, joten tästä lähtee, kalvetkaa kateudesta!

Alkukesästä löysin Pinterestistä neulahuovutetut eläimet, ja olin ihan että vau (ja myös että en kestä, liiiiiiiian söpöjä). Kun heinäkuussa päästiin Suomeen ja huopa-apajille, heti halusin koittaa kuivahuovutusta.    Mainittakoon, että oli metka reissu noin muutoinkin: Toveri ekana lomapäivänä päätti näyttää, että vaikka Espanjassa ei oikein muu sujukaan niin kyllä nyt kuitenkin jalkapalloa osataan potkia sillä seurauksella, että kohta oli jo ambulanssi tilattuna meidän omalla jalitsustaralle. Loppuloma sujuikin sitten verrattain hartaissa tunnelmissa Toverin pötkötellessä sängyssä, mikä tietenkin minulle sopi, sillä jäipähän näin enemmän aikaa askartelulle.

Yläasteikäisenä viimeksi olen jotakin huovuttanut, silloinkin ihan tavalliseen tapaan mäntysuovan kera, mutta melko nopsaa sain kuitenkin kuidusta kiinni neulahuovutuksenkin kohdalla. Äärimmäisen koukuttavaa hommaa, vaikka neuloja katkeili reipasta tahtia ja jalkojen ja käsien pohjana ei olisi ehkä kannattanut käyttää paksua rautalankaa (piippurassi olisi ollut viisampi valinta, näemmä).  Ja kyllä noilla pehmoelukoiden muovisilmilläkin saa paljon aikaa, niitä siis hankkimaan.