Tyynystys on askartelulaji, jota harrastetaan erityisesti pimeinä kevätöinä

Rupesin tässä yksi yö taas tyynystämään. Lakanakankaalle asettelin hirrrrweesti tilkkuja, jonka jälkeen vedin laidasta laitaan ompelukoneella niin kauan kuin lankaa riitti. Tällä tekniikalle me pojat ala-asteella tehtiin joulukortteja, sillä erotuksella tosin, että päällimmäiseksi piti aina ommella tylliharson palanen. Tyynyt näyttäisivät kuitenkin pysyvän kasassa ilmankin. Suuren Valkoisen Tyynystäjän elämä helpottui huomattavasti myös kun löysin  ohjeet siihen, miten vetoketjun saa näpsäkästi ja siististi ommeltua tyynyyn.

Nappisaurukset

Muovieläimien spreijaaminen on vissiin ollut ihan hip jo tovin, ainakin Pinterestin kautta niihin olen useammankin kerran törmännyt. Ite hyppäsin tämän junan kyytiin kuitenkin vasta kun näin miten  Emilia Näpertelyä ja paperinpaloja -blogista oli tehnyt hienoja dinosauruspurkkeja. Apinoin ihan täysin, maaleina käytin maaleja joita kotoa löytyi. 

Ja tämänkertaisen bloggauslötväyksen katkaisi ja sanaisen arkkuni aukaisi Hilmukalta saamani tunnustus, joka

oivallisesti piristi verkkaista sunnuntaipäivää.

Nyt pitäisi kiittää bloggaaja, jolta tunnustus tuli (Kiitos Hilmukka), lisätä Award -kuva postaukseen, kertoa 7 satunnaista faktaa itsestäni ja nimetä 15 bloggaaja, joille antaa tunnustuksen.

No tästä lähtee: 

1. Olen joutunut blogeissa kiertävän trendin riivamaksi ja tällä hetkellä minua vaivaa pakottava tarve laittaa tavarat värijärjestykseen. Kun huomaan, että elinympäristössäni on jotain, jonka voi värikoodata, tehtävä saa heti High Importance -statuksen ja kaikki vähäpätöisempi jää samantien.

2. Toisaalta järjestelyinto ei ulotu koskemaan vaatekaappia, jonka siisteystason perusteella menisin 13-vuotiaasta teinistä...

3. ...vaikkakin on sanottava, että menisin teinistä myös babyface-naamani ansiosta (jossa kuitenkin huomaan jo ikääntymisen merkkejä eli ryppyjä) sekä maidonkulutuksestani, joka on valtaisaa. 

4. Maito on muuten parasta jääkylmänä, kuten mikä tahansa muukin juoma. Kuumien tai lämpimien juomien aiheuttama sisäinen hiki on erittäin epämiellyttävää, minkä vuoksi en ole koskaan esimerkiksi juonut kahvia. Toverin tapa syödä murot lämmitetyn maidon kanssa on pelkästään oksettavaa.

5. Olen hirveän huono tunnistamaan lauluja enkä osaa käyttää järkeviä hakusanoja googlettaessa. Etsin Näpertelyä ja paperinpaloja -blogin dinosauruspurkkeja seuraavanlaisella hakulausekkeella: "dinosaurus spray pähkinä". You get the idea.

6. Ryyditän puhettani jatkuvasti "hauskoilla" tv:stä poimimillani hokemilla, kuten "eniromaista", "hirrrrweeen kiva" ja "esh una fiessshta".

7. Muihin ennalta arvattaviin sananparsiini kuuluvat "No moi",  jolla tapaan aina aloittaa puhelun sekä "No niin, heippa", jolla ytimekkäästi päätän jutustelun. 

Nyt tää antais tän tunnustuksen eteenpäin esimerkiksi  Eilen tein -blogille joka on ihan hiiiirrween hyvä puuhailublogi, kannattaa kurkata jos on uusi tuttavuus.

Sain keväämmällä myös NYkin ja hellan välissä -blogin Tuulevilta haasteen esitellä viisi ulkosuomalaista blogia. Haasteeseen tarttuminen on kestänyt yleisen saamattomuuden takia, mutta myös siksi, etten ihan heti keksinyt noin montaa kriteerit täyttävää blogia. Nyt keksin luullakseni yhden: Melkein kuin uusi.  Krisse bloggaa Virosta käsin, kivoja kierrätysjuttuja sekä ennen kaikkea eniromaisia valokuvia.

No niin, heippa.

Back in da hood

Keväällä tein reissun Suomeen ja kävin investoimassa roposeni muun muassa Vallilan Jaffa-kankaaseen. Tuommoisilla hintavimmilla kankailla on  taipumus jumiutua kangashyllyyni. Vuodesta 2006 olen haudutellut esimerkiksi puolentoista metrin palasta Marimekon Tulipunaista, palvon sitä kuin Torinon käärinliinaa ikään.  En  tohdi näitä kankaita käyttää, tai jos käytän, niistä tulee aina jotain isoa: verhoja, pöytäliinoja, tyynyjä.  Kankaiden leikkely tuntuisi nimittäin jotenkin kevytmieliseltä, enkä halua olla mikään kangashupakko, pois se minusta.

Jaffan kohtalo oli kuitenkin toinen. Raaskin ostaa kangasta vain tuon yhden kuvion verran, joten ihan hirveästi ei ollut vaihtoehtoja, että mitä tuosta väkertäisi. Tein tyynyn (ylläripylläri). Ison tyynyn. Ja siitä tulikin kokonsa puolesta erinomainen telkkarinkatselutyyny. Sisälle tein vanhasta lakanasta sisätyynynpussin, jonka täytin vanhojen tyynyjen täytteillä ja nurpahtaneista t-paidoista revityillä suikaleilla. En ihan niin extremeksi ruvennut kuin meidän mummo, joka täytti aina tyynyt vanhoilla leipäpusseilla. Eivät ne kyllä ihan maailman mukavampia olleet, aika kovia ja natisevia yksilöitä, mutta saivatpahan nyt muovipussit ainakin kunniallisen (?) viimeisen leposijan.

Vakavasti otettava

Syksystä asti olen kerran viikossa käynyt  täkäläisen mummoyhdistyksen verhoilukurssilla. Ekana projektinani oli käsinojallinen tuoli, jonka rungon oli Toverin isä rapiat kymmenen vuotta sitten kunnostanut. Oli aika iisibiisi juttu, koska pääsi heti hommiin eikä tarvinnut alkaa vanhaa istuinta tai selkänojaa irrottelemaan. Muutoinkin oli kivaa oppia tekemään tuoli tyhjästä. Tai no melkein, olihan se jo puoliksi olemassa. Ehkä askartelinpaskartelin tuolipuolille sielupielun.  Syytän suppeita kangasvalikoimia siitä, että tuolista saattoi tulla pikkusieluinen. Mutta voihan siinä nyt sentään istua. Niin en minä sillä, etten siitä nytkin tykkäisi mutta kyllä tästä olisi jollain toisenlaisella kankaalla voinut tulla ihan Suurtuoli.

Ja valkeus tuli

Suomalaisen alesta löytyi kympillä Jan Eatonin 200 virkattua ruutua -opus. Kylläpä piristi putkiaivovirkkaajan päivää huomata, että isoäidinneliö ei ole ainoa tapa tikuttaa ruutuja. Toisaalta vähän nappaa tämä oma pahvipäisyys, sillä kirjan ohjeet on hyyyvin yksinkertaisia, jujuna niissä on vain perussilmukoiden yhdistely.  Mainio kirja (vaikka tuossa otsikon luvussa on kyllä vähän lapinlisää) kerrassaan. Kyllä valaistuminen on aina kymmenen euron arvoista.

Aloitin pympylöiden virkkaamisella. Tulee aika jännää pintaa varsinkin kun tekee liian pienellä koukulla ja erittäin rouhealla  langalla. En tiedä vielä mikä virkkauksesta on oikein tulollaan, mutta  sen verran jäykkää tavaraa, että seisoo kohta omilla jaloillaan. 

Marty

Toverilla oli taas tarvetta jonkinmoiselle naamiaisasulle, tällä kertaa laitoin Toverin palaamaan tulevaisuuteen.  Vähän myöhässä tuli tilaus, mutta kun laittoi vitosvaihteen päälle niin valmista tuli justiinsa kun pitikin.

Tarveaineiksi löytyi Emauksesta euron kustantanut miniskeitti ja matkamessuilta saatu lippis...

 

...sekä vanhat lenkkarit, vaahtomuovia ja jeesusteippiä.

Moukan tuurilla Emauksesta löytyi myös punainen toppaliivi ja reteän ysikytlukulainen farkkutakki. Siellä joku voi nyt tikismikistellä, että heeeeei, nyt on mennyt elokuvaosat sekaisin, kun on toppaliiviä, hoverboardia ja lippistä samassa asussa. Ja totta turisee, näin kävi. Meni osat sekaisin ja ymppäsin kaiken mahdollisen yhteen. Mutta ei se laatu vaan se määrä.

Wait a minute. Wait a minute Doc, uh, are you telling me you built a time machine... out of a DeLorean?

Kovalelu

Eilen jelpasin kunkkujengiä, jonka olisi tarkoitus tänä yönä saapua lahjomuksineen. 

Laitoin kanikeiton tulemaan. Siihen meni viisi kourallista riisiä (sisälmykset), ommeltu pussi (mahalaukku), lankaa ja virkkuukoukku sekä muutama Laki ja oikeus -jakso.

 

Tuli aika tämäkkää tavaraa, riisin kanssa olisi saanut vähän säännöstellä. Nyt tämä käy lyömäaseesta, poliisi varmaan takavarikoisi.

Kani on kypsää kamaa. Tulis jo huominen. 

Koodarin uusi tyyny

Joka suunnasta saatiin muikeita ja mieleisiä lahjoja, ja yksi parhaista oli veljentytön ompelema tyyny. Tyynyssä komeili pieneksi käyneestä t-paidasta leikattu ja sitten vanulla täytetty kuva. Ihan mielettömän hieno!! Vaikkei olis ollut ollenkaan näin hieno, olisi silti ollut vallan mainio lahja, sillä tyynyjä on AINA liian vähän.

Eilen olisi pitänyt pyykätä mutta sen sijaan päätinkin värikoodata kirjahyllyn (eikäkö tuon tv-tason), kun kerta kaikissa sisustusohjelmissa ja -lehdissäkin tehdään niin. Soli poka koukuttavaa hommaa ihan jo muutamallakin kirjalla, pääsisipä koodailemaan Jörn Donnerin hyllyjä 

.

Terveisiä tölkistä

 

Tämän joulun ainoat itseväkertämät muistamiset ovat tässä (tai no Suomeen meni pulloversiot). Lasitölkeissä brownien ainekset, etiketissä Toverin kanssa toivotellaan hyviä jouluja. Hyvät joulut osui ainakin meidän kohdalle, kun päästiin Napapiirin tuolle puolen sitä äidin ja iskän ja muun poppoon kanssa viettämään. Ja hirveän kilttejäkin oltiin vissiin oltu kun kapsäkit tulivat täydempinä takaisin. 

Mukavata vuotta 2012!

Stjerne

Viime viikolla ihastelin Odelman kudelmien Outin askartelemia paperitähtiä. Eilen Herkun ja Koukun joulukalenterista paljastui linkki kivannäköiseen paperitähteen. Syksymmällä olin hankkinut Tiger -kaupasta (siinäpä vasta kauppa, onneksi lähin on Madridissa) kolmella eurolla lehtiön erilaisia kuviopapereita, joten eilen sitten Lain ja oikeuden (siinäpä vasta ohjelma, onneksi niitä ei tule kuin kaksi jaksoa päivässä) äärellä värkkäsin papirstjernen. Taittelu oli helppoa, mutta sakaroiden saattaminen tähdeksi osoittautui vähän vaikeammaksi, varsinkin kun yritin eka neljällä sakaralla. Kun tajusin lisätä mukaan toisen mokoman sakaria, homma helpottui huomattavasti. Vähän löysästihän ne toisissaan ovat kiinni, mutta toisaalta onhan tuo reikä tuossa keskellä vähintäänkin mielenkiintoinen. Niin, ja sitten lisäsin sille vielä tuommoisen muovihelmipyrstön. 

Kuusi a la marinera

Perjantai-iltana laitoin kuusen koreaksi. Olin ajatellut askartelevani joulupalloja (ei, en niitä neulottuja vaan paperimassapalloja) mutta en ole saanut aikaiseksi. Sen sijaan tein simpukkakilluttimia. Tuli nopsasti valmista: porasin simpukoihin vain reiät ja solmin muovihelmillä koristellut paperinarut niihin kiinni. 

Simpukoille seuraa pitävät kukkavalosarja ja Brysselin tuliaiset eli lasiset jääpuikot, Maison du mondesta eurolla ostetut. Brysseliin mentiin viime viikonloppuna joulumarkkinoita varten. Markkinat olivat vähän nahjut, mutta muuten oli mukavaa ja jouluista (koska oli jääääääätävän kylmä). Vedettiin napaan aika paljon ranskiksia, foffeleita ja kirsikkakaljaa. Hyvä reissu siis.

Lipaston uudet vaatteet

Jatkoin Toverin kaverin mummon huonekalujen kanssa puuhailua. Tunkkaisen ja pinnastaan hilppusen hilseilevän lipaston maalasin eka valkoisella maalilla, maltoin antaa kuivua yön yli, jonka jälkeen annoin Boschin laulaa valkoisella maalipinnalla. Hyvä tuli, tuommonen vanhanloinen, muka. Maalasin eilen myös hiiiiiirveät kellastuneen munavanukkaan väriset eteisen seinät harmaalla ja valkoisella. Niistäkin tuli oikein hyvät.

 

Oli hilkulla tulla tyylikäs kokonaisuus, siksi äkkiä haalin lipaston päälle kaikkea kamaa. Much better. 

Seitsemän vihreää nappia

 Kirpparilta aikoinaan hankittu neuletakin napit olivat päässeet rispaantumaan, näin ikään:

 Tartti tehdä jotain. Eilen istuksin telkkarin edessä pyhäpäivää viettämässä (ja katoin muun muassa Mustan joutsenen, joka pääsi yllättämään, ihan toisenlaista elokuvaa kun odotin) ja siinä samalla virkkasin napeille uudet päällykset. Lankavarastossa oli vain vihreää ja sinistä ohutta puuvillalankaa, valitsin vihreää vaikka oikeasti olisin kyllä halunnut ihan vain mustaa.

Tein 1.5 koukulla eka 4 ketjusilmukkaa, yhdistin ne ja virkkasin ympyrän täyteen pylväitä. Sitten tein kiinteitä silmukoita kaksi kerrosta, jonka jälkeen pylväitä joka toiseen kiinteään. Tuloksena kuulokkeiden pehmeää suojusta muistuttava "baskeri". 

Baskeri laitetaan napin ylle ja napin alta kurotaan luomus umpeen niin kuin parhaiten kyetään. Tyyli on vapaa, päämäärä pyhittää keinot.

 Päättelyn jälkeen nappi päältä (vasemmalla) ja alta (oikealla).

Nyt on yksi vähän erilainen projekti meneillään, toivottavasti saan sen nopskasti valmiiksi ja ihmisten ilmoille. Ei täsä tänään tämän enempää, son moro!