Kirppikseltä löytyneestä ja kolme euroa kustantaneesta kahden ja puolen metrin trikoopalasta valmistui eilen tuubihuivi. Onnistuin monimutkaistamaan hommaa niin, että kahden suoran sauman ompelemiseen tuhrautui yllättävän paljon aikaa. Tein huivin kaksinkertaisena ja jostain syystä sain aina ommeltua sen niin, että huivi ei vaan suostunut kääntymään enää oikeinpäin niin, että tuloksena olisi olut leveä putki (nätisti kyllä kääntyi korkeaksi, pystyraitaiseksi putkeksi). Kun olin purkanut tekeleen kolme kertaa, turvauduin ohjeeseen. Kysehän ei ole varsinaisesti mistään ydinfysiikasta, joten nyt vähän nolottaa. 
Suljen matemaattisen epälahjakkuuteni pois mielestäni ja keskityn ainoastaan siihen miten hieno huivista lopulta tulikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti