Kassialma

 

Tympäännyin kanniskelemaan lankoja S-marketin muovipusseissa, joten maanantaina sain aikaiseksi ommella kaksi kassia, toisen langoille ja toisen keskeneräisille projekteille. Tuon Nukkumatti-kankaan löysin kirppikseltä kymmenen vuotta (!!!) sitten, mutta jostain syystä en vaan raaskinut käyttää sitä oikein mihinkään (paitsi yhteen kämäseen kauppakassiin). Mutta hyvää kannattaa selvästikin odottaa, niin mieleinen kassi tuli! Kangasta jäi vielä palanen, jota luultavasti haudon vuoteen 2020 asti, jonka jälkeen ompelen siitä mitä todennäköisimmin vielä yhden kassin.

Viime viikon nuukailuaikeeni jäi vain aikeeksi, ja kävin ostamassa kirppikseltä muun muassa hulppean määrän (kahden ei-hiutineen lastenlakanan verran) kangasta, jota tähdittävät Lumikki ja seitsemän pientä kääpiötä. Vähän hailakan näköinen kassi tuli. On sillä sentään fuksianpunainen vuori, mutta sitäpä ei ihan kaikille vilautellakaan. 

Samalla kankaanhakumatkalla pistin elämän risaiseksi ja investoin 20 senttiä Marimekon laukkuun. Tuommoinen taskuton laukku ei toimi tällaisella pikkukaman hamstraajalla, joten ompelin vetoketjullisen taskun laukun sisäpuolelle ja a vot!

Kerrottakoon vielä, että Kassi-Alma oli  ehkä eka koskaan näkemäni julkkis (noh, ainakin TV:stä tuttu). Tämä tapahtui noin vuoden 93 huikkeilla, suunnilleen samaan aikaan näin livenä myös joko Stephanie tai Eric Forresterin sekä sen Ridgen ekan vaimon ennen Brookea, jonka nimi saattoi olla Caroline (vähän hämärät muistikuvat). Tästä aasinsillan kautta pääsen siihen, että eräässä samaisen 93 vuoden Seiskassa, jossa Ridgen leukaperät komeilivat kannessa,  oli myös puolen sivun juttu allekirjoittaneesta (no ok, ei se nyt ihan  puolta sivua ollut eikä pelkästään minusta, mutta melkein :)). Näyttää olleen huippuvuoteni tuo 93, siitä on sitten  menty vain alaspäin.