Tänään ei muistella menneitä, vaan pääsiäistä. Torstaina suuntasin apinavanhempien kotiin, jossa ylensöin ja naatiskelin elosta. En uhrannut aikaani opiskeluun, vaan keskityin tärkeimpään eli askarteluun. Varsin tuottoisa loma olikin, siis askartelumielessä: sain aikaan muun muassa parin vuoden parittomana elelleelle sukantekeleelle (olipa ovela lause). Siitä postausta heti kun kamera saapi ladattua itseensä elinvoimaa kuvaamista ja minä lankojen päättelyä varten.
Erehdyttiin viime syksynä äiteen kanssa katsomaan Strömsöä, jossa niin näppärästi pyöräyteltiin tilkkuja tulemaan. Niin mukavan näköistä hommaa oli, että tottahan mekin telkkarin ääressä tuumattiin, että oj, vad snygg ja että kyllä mekin tommosia osataan tehdä! Koska tilkkuilu on välineurheilua, ei ihan siltä istumalta päästy tositoimiin. Jouluna paketista kuitenkin kuoriutui leikkuualusta, viivain ja leikkuri, mutta sitten puuttui taas intoa, halua ja tahtoa. Vaan nytpä pääsiäisenä vihdoin oli kaikki tarvekalut kera askartelupuhdin samassa paikassa samaan aikaan ja tilkkua syntyikin sitten oikein urakalla. Tiimityönä tilkkuilu oli erittäin sukkelaa: itse olin vastuussa leikkelystä ja vanhempi Askarteluapina hoiti ompelun ja silityksen (hmm... kuulostaa ihan siltä, että työjako ei ihan mennyt tasan). Ensikertalaisina huomattiin, että lankaa saa olla puolaamassa koko ajan ja että erikuosisia kankaitakin pitäisi olla aika läjä. Vielähän noita täytyisi tehdä melko pino, mutta voiton puolella ollaan jo. Ja sitten tietty pitäisi saada kaikki suht suoriin riveihin (sittenpä näkee miten hyvin leikkelijä on suoriutunut tehtävästään), mutta siitä raporttia myöhemmin.
Mallailu on ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti