Viime kesänä sängynalusia siivotessa iskin sattumoisin erittäin rikkaaseen singahtaneiden t-paitojen esiintymään. Koska osa paidoista oli saavuttanut jo pyhäinjäännöksiin verrattavan aseman Toverin silmissä, ei niitä sopinut heittää pois (eikä poisheittäminen kyllä kuuluu omiin tapoihinkaan). Netistä löytyi oiva ohje apinointiin, ja niin osa t-paidoista muotti muotoaan joogahousuiksi. Epäurheilijana en tietenkään tarvitse housuja joogailuun tai muuhunkaan kyseenalaiseen toimintaan, mutta ajattelin, että kyllä uusille kotihousuille aina käyttöä löytyy.
Ainoat melkein käyttökelpoiset housut rempseällä olutpullo-painatuksella
(ja epätoivoinen yritys lisätä kuvaan sporttisuuden vaikutelmaa tennareilla).
Housut olivat liian helpot tehdä, minkä seurauksena Askarteluapinan kaapeissa on nyt liian monta paria housuja, jotka ovat kyllä ihan kivoja, mutta joita ei oikeastaan voi pitää ellei ole erityisen mieltynyt itsensäpaljasteluun (kotona kylläkin ihan ok, miten lie tähän suhtaudutaan joogapiireissä). Tein housuista mielestäni ihan napakoita, mutta siitäkin huolimatta ne löystyvät käytössä yllättävän nopeasti. Ilmeisesti näistä saisi tehdä niin kireitä, että ne soivat päällä. Onneksi yksistä housuista tuli sentään ihan käyttökelpoiset, mikä lienee jämäkämmän kankaan ansiota.
Tässä puolestaan ehkä koko kansainvälisen joogahousuhistorian hirvittävimmät yksilöt, jotka
näyttävät kuvassa jopa siedettäviltä. Todellisuudessa nämä ovat
kuitenkin kaikessa läpikuultavuudessaan ja liurukkuudessaan suorastaan
luotaantyöntävät.
Sain itseni tajuamaan jossain vaiheessa, että juttu ei vaan oikein toiminut ja tajusin lopettaa housutehtailijan urani ajoissa. Onneksi t-paidoista riitti tavaraa vielä muihinkin kokeiluihin, muun muassa yhteen ihan supersöpöön kesäkesäkesä-juttuun. Siitä lisää myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti