Joulun aikaan näin eräillä pikkuisilla käsityömessuilla superlonista väännettyjä käsinukkeja, joihin rakastuin ihan päätäpahkaa, ja toki sitten itsekin halusin kokeilla onnistuisiko moisten tekeminen. Koska tosinaiset eivät ohjekirjoja lue, aloitin nuken teon tyylilleni uskollisesti musta tuntuu -periaatteella. Vaahtomuovipalanen sai tuntea kynsisaksien voiman ja palasesta muotoutui vaahtopää, joka nyt luonnollisesti on vielä kaukaakin kauempana esikuvistaan, mutta joka kuitenkin etäisesti muistuttaa jo jonkinmoisen eliön päätä. Pään saa ilmeilemään pään taakse tehtyjen kolojen ansiosta, tosin tältä päältä luonnistuu vain ja ainoastaan muikea hampaaton mummo -ilme.
Tällä hetkellä pää on tauolla kaapissa lähinnä siitä syystä, että en oikein tiedä miten jatkaa. Pää tarvitsisi väriä, mutta mietin vielä minkälaista väriä käyttää. Voisi olla näppärää googlettaa miten näitä nukkeja nyt ylipäätänsä tehdään, mutta saa nyt nähdä... Kun päässä on väriä, voin alkaa miettiä nuken yleistä habitusta.
Ja sen jälkeen kun nukke joskus tulevaisuudessa on valmis on aika pohtia, että mitä ihmettä sillä oikein ylipäätään teen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti