perjantai, 13. tammikuuta 2012

Vakavasti otettava

Syksystä asti olen kerran viikossa käynyt  täkäläisen mummoyhdistyksen verhoilukurssilla. Ekana projektinani oli käsinojallinen tuoli, jonka rungon oli Toverin isä rapiat kymmenen vuotta sitten kunnostanut. Oli aika iisibiisi juttu, koska pääsi heti hommiin eikä tarvinnut alkaa vanhaa istuinta tai selkänojaa irrottelemaan. Muutoinkin oli kivaa oppia tekemään tuoli tyhjästä. Tai no melkein, olihan se jo puoliksi olemassa. Ehkä askartelinpaskartelin tuolipuolille sielupielun.  Syytän suppeita kangasvalikoimia siitä, että tuolista saattoi tulla pikkusieluinen. Mutta voihan siinä nyt sentään istua. Niin en minä sillä, etten siitä nytkin tykkäisi mutta kyllä tästä olisi jollain toisenlaisella kankaalla voinut tulla ihan Suurtuoli.

tiistai, 10. tammikuuta 2012

Ja valkeus tuli

Suomalaisen alesta löytyi kympillä Jan Eatonin 200 virkattua ruutua -opus. Kylläpä piristi putkiaivovirkkaajan päivää huomata, että isoäidinneliö ei ole ainoa tapa tikuttaa ruutuja. Toisaalta vähän nappaa tämä oma pahvipäisyys, sillä kirjan ohjeet on hyyyvin yksinkertaisia, jujuna niissä on vain perussilmukoiden yhdistely.  Mainio kirja (vaikka tuossa otsikon luvussa on kyllä vähän lapinlisää) kerrassaan. Kyllä valaistuminen on aina kymmenen euron arvoista.

Aloitin pympylöiden virkkaamisella. Tulee aika jännää pintaa varsinkin kun tekee liian pienellä koukulla ja erittäin rouhealla  langalla. En tiedä vielä mikä virkkauksesta on oikein tulollaan, mutta  sen verran jäykkää tavaraa, että seisoo kohta omilla jaloillaan. 

perjantai, 6. tammikuuta 2012

Marty

Toverilla oli taas tarvetta jonkinmoiselle naamiaisasulle, tällä kertaa laitoin Toverin palaamaan tulevaisuuteen.  Vähän myöhässä tuli tilaus, mutta kun laittoi vitosvaihteen päälle niin valmista tuli justiinsa kun pitikin.

Tarveaineiksi löytyi Emauksesta euron kustantanut miniskeitti ja matkamessuilta saatu lippis...
 
...sekä vanhat lenkkarit, vaahtomuovia ja jeesusteippiä.
Moukan tuurilla Emauksesta löytyi myös punainen toppaliivi ja reteän ysikytlukulainen farkkutakki. Siellä joku voi nyt tikismikistellä, että heeeeei, nyt on mennyt elokuvaosat sekaisin, kun on toppaliiviä, hoverboardia ja lippistä samassa asussa. Ja totta turisee, näin kävi. Meni osat sekaisin ja ymppäsin kaiken mahdollisen yhteen. Mutta ei se laatu vaan se määrä.
Wait a minute. Wait a minute Doc, uh, are you telling me you built a time machine... out of a DeLorean?

torstai, 5. tammikuuta 2012

Kovalelu

Eilen jelpasin kunkkujengiä, jonka olisi tarkoitus tänä yönä saapua lahjomuksineen. 

Laitoin kanikeiton tulemaan. Siihen meni viisi kourallista riisiä (sisälmykset), ommeltu pussi (mahalaukku), lankaa ja virkkuukoukku sekä muutama Laki ja oikeus -jakso.
 
Tuli aika tämäkkää tavaraa, riisin kanssa olisi saanut vähän säännöstellä. Nyt tämä käy lyömäaseesta, poliisi varmaan takavarikoisi.

Kani on kypsää kamaa. Tulis jo huominen. 

maanantai, 2. tammikuuta 2012

Koodarin uusi tyyny

Joka suunnasta saatiin muikeita ja mieleisiä lahjoja, ja yksi parhaista oli veljentytön ompelema tyyny. Tyynyssä komeili pieneksi käyneestä t-paidasta leikattu ja sitten vanulla täytetty kuva. Ihan mielettömän hieno!! Vaikkei olis ollut ollenkaan näin hieno, olisi silti ollut vallan mainio lahja, sillä tyynyjä on AINA liian vähän.
Eilen olisi pitänyt pyykätä mutta sen sijaan päätinkin värikoodata kirjahyllyn (eikäkö tuon tv-tason), kun kerta kaikissa sisustusohjelmissa ja -lehdissäkin tehdään niin. Soli poka koukuttavaa hommaa ihan jo muutamallakin kirjalla, pääsisipä koodailemaan Jörn Donnerin hyllyjä 
.

sunnuntai, 1. tammikuuta 2012

Terveisiä tölkistä

 
Tämän joulun ainoat itseväkertämät muistamiset ovat tässä (tai no Suomeen meni pulloversiot). Lasitölkeissä brownien ainekset, etiketissä Toverin kanssa toivotellaan hyviä jouluja. Hyvät joulut osui ainakin meidän kohdalle, kun päästiin Napapiirin tuolle puolen sitä äidin ja iskän ja muun poppoon kanssa viettämään. Ja hirveän kilttejäkin oltiin vissiin oltu kun kapsäkit tulivat täydempinä takaisin. 

Mukavata vuotta 2012!

torstai, 15. joulukuuta 2011

Stjerne

Viime viikolla ihastelin Odelman kudelmien Outin askartelemia paperitähtiä. Eilen Herkun ja Koukun joulukalenterista paljastui linkki kivannäköiseen paperitähteen. Syksymmällä olin hankkinut Tiger -kaupasta (siinäpä vasta kauppa, onneksi lähin on Madridissa) kolmella eurolla lehtiön erilaisia kuviopapereita, joten eilen sitten Lain ja oikeuden (siinäpä vasta ohjelma, onneksi niitä ei tule kuin kaksi jaksoa päivässä) äärellä värkkäsin papirstjernen. Taittelu oli helppoa, mutta sakaroiden saattaminen tähdeksi osoittautui vähän vaikeammaksi, varsinkin kun yritin eka neljällä sakaralla. Kun tajusin lisätä mukaan toisen mokoman sakaria, homma helpottui huomattavasti. Vähän löysästihän ne toisissaan ovat kiinni, mutta toisaalta onhan tuo reikä tuossa keskellä vähintäänkin mielenkiintoinen. Niin, ja sitten lisäsin sille vielä tuommoisen muovihelmipyrstön. 

sunnuntai, 4. joulukuuta 2011

Kuusi a la marinera

Perjantai-iltana laitoin kuusen koreaksi. Olin ajatellut askartelevani joulupalloja (ei, en niitä neulottuja vaan paperimassapalloja) mutta en ole saanut aikaiseksi. Sen sijaan tein simpukkakilluttimia. Tuli nopsasti valmista: porasin simpukoihin vain reiät ja solmin muovihelmillä koristellut paperinarut niihin kiinni. 
Simpukoille seuraa pitävät kukkavalosarja ja Brysselin tuliaiset eli lasiset jääpuikot, Maison du mondesta eurolla ostetut. Brysseliin mentiin viime viikonloppuna joulumarkkinoita varten. Markkinat olivat vähän nahjut, mutta muuten oli mukavaa ja jouluista (koska oli jääääääätävän kylmä). Vedettiin napaan aika paljon ranskiksia, foffeleita ja kirsikkakaljaa. Hyvä reissu siis.

maanantai, 14. marraskuuta 2011

Lipaston uudet vaatteet

Jatkoin Toverin kaverin mummon huonekalujen kanssa puuhailua. Tunkkaisen ja pinnastaan hilppusen hilseilevän lipaston maalasin eka valkoisella maalilla, maltoin antaa kuivua yön yli, jonka jälkeen annoin Boschin laulaa valkoisella maalipinnalla. Hyvä tuli, tuommonen vanhanloinen, muka. Maalasin eilen myös hiiiiiirveät kellastuneen munavanukkaan väriset eteisen seinät harmaalla ja valkoisella. Niistäkin tuli oikein hyvät.
 
Oli hilkulla tulla tyylikäs kokonaisuus, siksi äkkiä haalin lipaston päälle kaikkea kamaa. Much better. 

keskiviikko, 2. marraskuuta 2011

Seitsemän vihreää nappia

 Kirpparilta aikoinaan hankittu neuletakin napit olivat päässeet rispaantumaan, näin ikään:
 Tartti tehdä jotain. Eilen istuksin telkkarin edessä pyhäpäivää viettämässä (ja katoin muun muassa Mustan joutsenen, joka pääsi yllättämään, ihan toisenlaista elokuvaa kun odotin) ja siinä samalla virkkasin napeille uudet päällykset. Lankavarastossa oli vain vihreää ja sinistä ohutta puuvillalankaa, valitsin vihreää vaikka oikeasti olisin kyllä halunnut ihan vain mustaa.

Tein 1.5 koukulla eka 4 ketjusilmukkaa, yhdistin ne ja virkkasin ympyrän täyteen pylväitä. Sitten tein kiinteitä silmukoita kaksi kerrosta, jonka jälkeen pylväitä joka toiseen kiinteään. Tuloksena kuulokkeiden pehmeää suojusta muistuttava "baskeri". 
Baskeri laitetaan napin ylle ja napin alta kurotaan luomus umpeen niin kuin parhaiten kyetään. Tyyli on vapaa, päämäärä pyhittää keinot.
 Päättelyn jälkeen nappi päältä (vasemmalla) ja alta (oikealla).
Nyt on yksi vähän erilainen projekti meneillään, toivottavasti saan sen nopskasti valmiiksi ja ihmisten ilmoille. Ei täsä tänään tämän enempää, son moro!

perjantai, 28. lokakuuta 2011

Flower Power

Tällä viikolla aika ja niskanivelet ovat kuluneet remonttireiskailun merkeissä hostellilla. En tietenkään älynnyt taaskaan ottaa kuvia lähtötilanteesta, mutta hyvin ankea oli tunnelmaltaan. Muistutti läheisesti selliä.

Pieni se on edelleenkin, mutta nyt kuitenkin vähän iloisempi kammio. Maalasin seinät ihmepunaisella (miksi tuota väriä nyt kutsutaankaan, ei liian punainen muttei liian murrettukaan - jetsulleen hyvä punainen) ja tapetoin päätyseinän tuommoisella tarjoustapetilla (josta en mitenkään hirveästi tykkää mutta täällä on yleensäkin niin nihkeät tapettivalikoimat, että en valita. Ja kun kerta halvalla sai. Onhan tuo nyt ainakin pirtsakka. Ja vesipestävä. Ja kestää naarmuja. Sanoinko muuten jo, että se oli myös tarjouksessa.).  Yöpöytsän ja tuon tavallisen kirjotuspöytsänkin maalasin valkoiseksi, ennen olivat semmoisia vakavia puunvärisiä yksilöitä ne.

Hyvä tästä tuli. Selkä on kyllä vielä ihan jumissa.

torstai, 27. lokakuuta 2011

Saako häiritä?

 
Päivitin muutama viikko sitten hostellin ovikylttejä. Edelliset olivat aika härskejä mustavalkoisia clipart-kyhäelmiä, jotka olivat kovan käytön ansiosta melkoisen räivettyneitäkin. Paperille piirsin tussilla, piirustuksen skannasin ja värittelyt hoidin gimpillä. Ei saa häiritä -puoleen tein tuommoisen meditoijan (jos joku moukka ei sitä tajunnut) kun niistä nukkujista tulee Zzzzz-kuorsauksineen aina toistensa kopioita.

Jospa saisin selätettyä piakkoin tämän takavasemmalta ylleni hyökänneen bloggauskammon (eikäkö laiskuuden) niin voisin kertoa esimerkiksi tämän viikkoisen raskaan raadannan tuloksista. Niin ja vihdoin on blogin synttäriarvontaankin palkinto kasassa, joten nyt voin jo varmasti luvata, että ennen vuotta 2014 Apinafarmilla arvotaan! Ja tämä oli sitten lupaus isolla ällällä.

keskiviikko, 21. syyskuuta 2011

Tuoleja ja muuta turinaa

Kävin tänään ilmoittautumassa huonekalujen entisöintikurssille, vikan vapaan paikan sain. Lokakuun ekaa viikkoa odotellessa haen vauhtia esittelemällä kaksi nojatuolia, joiden kanssa joskus muinoin ahersin. Kuvia lähtötilanteesta en muistanut tietenkään ottaa, mutta kerrottakoon, että tattituoli oli limenvihreä ja likainen, toinen puolestaan ruskeaa keinonahkaa ja risainen. 

Tattituoli oli eka, jonka ikäkuunapäivänä ihan yksin verhoilin. Myöhemmin olen useampaan otteeseen pohtinut, että mitähän olen miettinyt kangasta valitessa, rumempaa  tuskin olisi kaupungista löytynytkään. Tai no oikeasti ainut asia, jota mietin oli kankaan hinta. Verhoilukankaat kun tahtovat olla tyyriitä ja tämä maksoi vaan 3 euroa metriltä. Ja kun ajattelin, että ei tuosta verhoilusta kuitenkaan mitään tule kun en ollut aiemmin tehnyt niin tyydyin tuohon raitahirvitykseen. Tatin verhoileminen osoittautui kuitenkin yllättävän helpoksi, päivässä tein. Täytyy joskus ryhdistäytyä ja tehdä tämä uudestaan vähän raikkaammalla kankaalla.
 Vaikeammaksi nakiksi paljastui kuutiotuoli. Tästä meni vaihtoon kaikki paitsi runko (joka sekin piti myrkyttää termiiteiltä). Kankaan (Ikeasta, surprise, surprise!) kanssa tappelin muutaman illan. Eka kangas löpsötti joka suunnalta, lopulta tuli ehkä pikkuisen liiankin piukeaa.


Kaunis kameleontti heitti tunnustuksella. Kiitoksia! Pelin henki on, että  vastataan 5 kysymykseen, jonka jälkeen tunnustus laitetaan etiäpäin. Skippaan tylsänä jälkimmäisen vain sen takia, etten jaksa linkata blogiosoitteita tähän (ja ite en tykkää laisinkaan siitä, että postauksessa mainitaan vain joku toinen blogi ilman linkkiä - hirveä homma kopioida nimi ja googlettaa se. Kyllä näin on.).

1. Lempiruoka - Yhtä ainoata lempiruokaa en pysty nimeämään,  makynystyräni ovat selvästikin polyamorisia. Rakastan syömistä ja ruoan suhteen olen mielestäni hyvin avarakatseinen ja kokeilunhaluinen.  Kotikeittiössä vallitsee valkosipulin, juuston ja kerman pyhä kolmiyhteys, ja jos ruoasta löytyy kerralla kaikkia edellämainittuja aineksia, ollaan aikalailla asian ytimessä. 
2. Lempimakeiseni - Salmiakki (mutta suklaan ja hedelmäkarkkien kanssa syötynä). Korvapuusti.
3. Lempiluettavani - Blogit. Siskon lähettämä suomalainen naistenlehti. Hyvät kirjat (mutta nyt on kirjaton kausi meneillään).
4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä - Täh, en ymmärrä tätä kohtaa. Eikö kaikki tee mielellään käsitöitä ilman kiirettä ja inspiroituneena. Viheliäin tilanne on se kun on tehnyt jotain hyvän tovin ja puolivälissä huomaa, että lopputulos on ihan paska (esimerkki täällä). Tai no vielä kinkkisempää on jos sama tapahtuu silloin, kun työn alla on lahja jollekin eikä ole aikaa taikka mahdollisuutta siirtyä suunnitelma B:hen. Silloin ei kyllä naurattaisi.
5. Lempielokuva - Hmmmmm.. Oikeasti katson paaaaljon elokuvia, mutta näin äkkiseltään en keksi yhtään semmoista joka olisi sykäyttänyt tai jäänyt kunnolla mieleen (samanmoinen blackout tapahtuu myös aina silloin kun on iltaa viettämässä ja joku kaivaa esille spotifyn...). Eilen pesin hampaita ja ajattelin Rocky horror picture show'ta, joten sanotaan sitten vaikka se. ¿Por qué se frotan las patitas? oli myöskin hyvä. Niin ja Napapiirin sankarit kans.