Näytetään tekstit, joissa on tunniste virkkuukoukulla. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste virkkuukoukulla. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Kesäpyörylän mutaatio ja puupökkelön poseerauksia

Kesälomareissulla ostin kaksi kerää Novitan munakoison väristä Polku -lankaa. Elokuussa löysin sitten Nouseva Myrsky -blogista linkin tähän Garn Studion ympyräjakkuun. Hirveällä innolla aloin hommiin, vaikkakin ohjeesta apinoin vain jakun rakenteen ja selän, muun keksin sitä mukaa kun kierroksia tuli lisää.  Jakku edistyikin reippaaseen rytmiin, kunnes lanka loppui kalkkiviivoilla: hihasta puuttui kaksikymmentä senttiä. Tässä kohtaa homma meni vaikeaksi, sillä lankaa ei enää löytynytkään kaupoista. Lopulta tilasin kerän suoraan Novitasta. Kun lanka sitten vihdoin saapui, oli virkkausinto jo nuupahtanut ja jakun loppuunsaattaminen oli vähän nihkeää.

Mutta hyvähän tästä tuli. Lanka ja keraamiset napit (kaipaileekohan äiti näitä..?) ainakin sopivat ihan justiinsa yhteen. Mäts Mäts.

tiistai 25. syyskuuta 2012

May the phone be with you

Olen saanut noottia siitä, että mukamas kohtelisin kaltoin teknisiä vempeleitäni. Puhelintanikin kuulema vein kuin vierasta sikaa, asialle piti siis tehdä jotain. Ja eilen tein: puuvillalankoja oli vain vihreää, ruskeaa ja valkoista, ja aihe valikoitui sitten sitä myötä.

No, kuitenkin.
Teille ohje tässä on, hyvät olkaa. 

Yoda -kännypussi
Oma puhelimeni on kooltaan noin 5,5cm x 10,5 cmx 1cm, ohje siis suunnilleen tuon kokoiselle kapulalle.
Tämän tekee yhdessä illassa, eikä lankaakaan kulu kovasti. Yoda tehdään kahdessa osassa: ensin vartalo ja sitten pää, johon lopuksi liitetään korvat. Vartalo kuin myös pää virkataan yhtenä kappaleena, spiraalina. Ohje on  köppänä ja termit ihan hukassa, mutta ehkä tästä joku jonkun idean saa. Itse en kyllä tajuaisi yhtään mitään.

Vartalo: 
Aloita vihreällä langalla:  virkkaa16 kjs, 1 ks toiseksi vikaan virkkaamaasi kjs:aan. Virkkaa 14 ks lisää, ja pyöräytä itsesi ketjusilmukkaketjun toiselle puolen ja virkkaa  15 ks. Tähän pisteeseen päästyäsi jatka samaan malliin "spiraalina" kunnes korkeutta pussukanpohjalla on neljä kierrosta. Virkkaa vikaksi muutama piilosilmukka ja katkaise lanka. 

Jatka työtä valkoisella langalla, virkkaa kiinteitä silmukoira kunnes saavut etupuolelle. Virkkaa 5 ks valkoisella, ota ruskea lanka mukaan (täältä kirjovirkkauksen perusteet, ei ole vaikeata), virkkaa 5 ks ja jatka taas valkoisella langalla. Tällä viisiin jatketaan 14. kierrokseen asti. 14. kierroksen kohdalla ruskea lanka korvataan vaaleammalla langalla (vyö). Itse kirjoin vyön virkkauksen päälle, mutta kehotan virkkaamaan vyön suoraan työhön. 19. kierroksen jälkeen päättele ja katkaise lanka.

Pää: 
Tee pää  samoin kuin vartalo. 13 krs jälkeen päättele työ. Silmien yläpuolella kulkeva kurttu virkataan työn päälle kiinteilla silmukoilla (tässä tyyli on vapaa, työnnä koukkua silmukoiden välistä miten parhaiten pystyt). Otsakurtut virkataan samalla lailla.

Korvat: 
Virkkaa 9 kjs, sitten 1 ks toiseksi viimeiseen virkkaamaasi ketjusilmukkaan, jonka jälkeen virkkaa 7 ks aiemmin virkkaamiisi ketjusilmukoihin. Käännä työ. Virkkaa 1 kjs, jatka virkkaamalla 7 ks, vikaan silmukkaan kaksi ks, sitten 2 kjs. Virkkaa 1 ks toiseksi viimeiseen virkkaamaasi ketjusilmukkaan ja  kiinteitä silmukoita rivin loppuun. Käännä työ ja virkkaa 1 kjs, sitten ks jokaiseen edellisen kierroksen ks:aan. lopuksi 2 kjs. Taas kiinteitä silmukoita rivin loppuun. Toista edellinen, päästyäsi korvannipukkaan virkkaa jälleen 2 kjs, jonka jälkeen palaa alareunaa pitkin piilosilmukoita virkkaamalla. Jos näyttää suippokorvalta tässä vaiheessa, hyvä juttu. Toisenkin korvan virkattuasi, ompele ne Yodan päähän kiinni.

Viimeistely: 
Yhdistä pää ja vartalo niskasta nurjalta puolelta kiinteillä silmukoilla.
Kirjo valkoisella langalla silmäpallukat, sen jälkeen mustalla pupillit, viimeiseksi vihreällä langalla yläluomet ja nenä.

Ja noin, mestari on valmis.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Johtolangoitus

Virkkasin laturiin sateenkaaren. Jostakin blogista tämäkin idea on bongattu, mutta en nyt millään muista, että mistä lie. Lystikäs on kuitenkin lopputulos. 

torstai 5. tammikuuta 2012

Kovalelu

Eilen jelpasin kunkkujengiä, jonka olisi tarkoitus tänä yönä saapua lahjomuksineen. 

Laitoin kanikeiton tulemaan. Siihen meni viisi kourallista riisiä (sisälmykset), ommeltu pussi (mahalaukku), lankaa ja virkkuukoukku sekä muutama Laki ja oikeus -jakso.
 
Tuli aika tämäkkää tavaraa, riisin kanssa olisi saanut vähän säännöstellä. Nyt tämä käy lyömäaseesta, poliisi varmaan takavarikoisi.

Kani on kypsää kamaa. Tulis jo huominen. 

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Seitsemän vihreää nappia

 Kirpparilta aikoinaan hankittu neuletakin napit olivat päässeet rispaantumaan, näin ikään:
 Tartti tehdä jotain. Eilen istuksin telkkarin edessä pyhäpäivää viettämässä (ja katoin muun muassa Mustan joutsenen, joka pääsi yllättämään, ihan toisenlaista elokuvaa kun odotin) ja siinä samalla virkkasin napeille uudet päällykset. Lankavarastossa oli vain vihreää ja sinistä ohutta puuvillalankaa, valitsin vihreää vaikka oikeasti olisin kyllä halunnut ihan vain mustaa.

Tein 1.5 koukulla eka 4 ketjusilmukkaa, yhdistin ne ja virkkasin ympyrän täyteen pylväitä. Sitten tein kiinteitä silmukoita kaksi kerrosta, jonka jälkeen pylväitä joka toiseen kiinteään. Tuloksena kuulokkeiden pehmeää suojusta muistuttava "baskeri". 
Baskeri laitetaan napin ylle ja napin alta kurotaan luomus umpeen niin kuin parhaiten kyetään. Tyyli on vapaa, päämäärä pyhittää keinot.
 Päättelyn jälkeen nappi päältä (vasemmalla) ja alta (oikealla).
Nyt on yksi vähän erilainen projekti meneillään, toivottavasti saan sen nopskasti valmiiksi ja ihmisten ilmoille. Ei täsä tänään tämän enempää, son moro!

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Ei aina voi onnistua, ei edes joka kerta

 
Hankin kirpputorilta aikoinaan viisi kerää Novitan mohairia (jotka lahjoitin äidille ja jotka sitten omatoimisesti lahjoitin takaisin itselleni). Kerät ovat reissanneet käsimatkatavaroissa lentokoneneuleena. Eka yritin virkata langoista tavallista huivia vähän ovelammalla kuviolla. Pieleen meni, huivi leveni levenemistään ja reunat kiristi. Jostain syystä olin jatkanut hommaa kahden kerän verran, vaikka jo muutaman kuvion jälkeen olisi pitänyt tajuta, että perseelleen menee niin että heilahtaa. 

Odotteli kesän lankalaatikossa, joulukuussa ryhdyin purkuhommiin ja sepä vasta hermoja raastaavaa hommaa oli. Olin jotenkin inspiroitunut tuubihuiveista, joita on näkynyt  vähän joka puolelle ja päätin, että mulle kans vaikkakin olin jo moneen otteeseen todennut, että eivät ne toimi mulla. No, tein siis kuitenkin. Lopputulos on vähän... ahdistava ja  blääh. En tykkää, mutta en ihan justiinsa tässä elämässä aio purkaa enää mitään mohairista tehtyä.

 
Paskahuivi, mutta tulipahan tehtyä.

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Neiti Nuu

Toverista on tullut tänään eno! Aamusella käytiin  katsomassa räpsyripsistä rinsessaa ja nyt on sydän sulana. Aijai...
Neidin kotona odottaa ystävällinen mörköläinen, jonka ristin Neiti Nuuksi. Nuun uudella emännällä on kuitenkin täydet valtuudet suorittaa halutessaan uudelleennimeäminen.

Sen kummempaa ohjetta tähän ei ollut, keksin sitä mukaa kun työ eteni. Silmukoita muka laitoin ylös, paperilappu on nyt kuitenkin hukassa, että se siitä sitten. Suusta tuli irvokas, mutta niin tiukasti olin sen pistellyt, että purkaminen ei onnistunut.
 
Neiti Nuu on kosmopoliitti, käynyt Ameriikoissakin.

torstai 6. tammikuuta 2011

Aalloissa siis

 
Apinafarmin eka virallinen tutoriaali, olkaatte hyvät!

Merihenkinen vauvan makoilualusta

1. Pihistetään lentokoneesta huonolaatuinen fleeceviltti, piilotetaan ilmainen desin kokis käsilaukkuun, talletetaan samaan talteen myös vieruskaverin kosteuspyyhkeet ja sokerit. Jos matka on ollut tavallista tyyriimpi, kannattaa koneesta ottaa muistoksi myös oksennuspussi.

2. Säilytetään vilttiä  vuosikausia laatikossa, tullaan askartelukärpäsen puraisemiseksi ja ajatellaan, että vilttiä voisi jotenkin nopeasti piristää. 

3. Pestään viltti ja huomataan kuinka nukkaantuva yksilö on kyseessä. Jatketaan kuitenkin määrätietoisesti eteenpäin. 
4. Askarrellaan viltin parissa päiväkausia. Leikellään askarteluhuovasta erilaisia kuvioita ja kirjotaan huopaan silmiä, suita ja punaposkia. Äherretään vilttiä, huopaa ja niiden välissä olevaa vanulevyä paininjalan alle. Katkaistaan muutama neula. Leikataan viltin toiselle puolelle tarkoitettu kangas liian kapeaksi, kirotaan ja ommellaan lopulta  vilttiin kiinni tavallista lakanakangasta.  Ollaan muka ettei huomattaisikaan alati kasvavan nukan määrää.
5. Pistellään koko peiton ympäri pykäpistoja, virkataan kolme kierrosta reunaa päälle, tehdään tämä mielellään mahdollisimman pienellä puikolla ja rispaantuvalla langalla. Huomataan tässä vaiheessa, monen intensiivisen työtunnin jälkeen, että mopo on karannut pahemman kerran käsistä.

6. Kauhistellaan fleecen pintaan kasvanutta nukkaa, yritetään poistaa sitä nukanpoistajalla. Kauhistellaan sitten vielä vähän lisää nukanpoistajan aikaansaamaa nukkaa.
7. Kerrotaan äidille ylpeänä aikaansaannoksesta ja yritetään hämmentyneenä vastata kysymykseen "kai sen viltin voi pestä?". (Kyllä sen varmaan voi, huopakuviot vaan luultavasti venyvät ja paukkuvat muodottomiksi, fleece transformoitunee yhdeksi isoksi nukkapalloksi, alukangas alkaa vetää ja virkattu reunus purkautunee). Varustetaan viltti lapulla, jossa sen käyttöä ei suositella muuta kuin erittäin sisäsiisteille ja paikallaanpysyville (se nukka, nukka!) vauvaihmisille.

torstai 23. joulukuuta 2010

Dohvelisankari

Innolla -blogista bongasin hyvä tovi sitten mainion ja helpon tohveliohjeen. Vaikka nyhräsin pikkukoukulla, valmista tuli yhdessä illassa. On muuten jämyt (ja ehkä ihan pikkuisen miehiset, siksi nuo nyrkinkokoiset, vaaleanpunaiset kukat). Menivät syntymäpäivälahjaksi, ei jeesukselle, vaan Toverin siskolle. Toivottavasti eivät pyöri jaloissa.

Jaaha, huomenna sitten kinkkua napaan. Alkon tapaan toivotan koko Suomen kansalle rauhallista joulua!

perjantai 29. lokakuuta 2010

Lahjus

Tämänmoisella paketilla on tänään lahjottu erästä synttärisankaria. Käärepaperi kiinalaista mainospaprua (ostolaukun sisältä löydettyä), dymokin pääsi vihdoin tositoimiin.

 
Ja paketista paljastui vähän töpö huivi. Erittäin komea olisi tullut, jos tummanvihreää lankaa olisi ollut enemmän eikä olisi tarvinnut turvautua  tuohon vaaleampaan sävyyn (joka livenä on limenvihreää). Omaan makuun lisäksi ehkä hieman lyhyt, vaikkakin menee kyllä reilusti kerran kaulan ympäri.  Kuviona konstailemattoman simppeli 2 pylvästä, ketjusilmukka, 2 pylvästä (kaikki samaan silmukkaan) ja 1 kjs, jonka jälkeen taas pylväät edellisen kerroksen pylväitten keskelle.

Nyt on muuten koukulla jo uusi juttu, päättäväisin mielin olen käynyt langantuhoamistouhuun, huomaan ma.

maanantai 25. lokakuuta 2010

Pääasia


Nähtyäni Sort of Pink. -blogissa tämän nättilöisen virkatun pääpannan, hoksasin, että tuollaisenhan minäkin tarvitsen, tietenkin. Muutoinkin teki mieli virkata jotakin pientä ja nopsaa, johon voisi kokeilla uusvanhoja lahjalankoja. Kovin nopsa prosessi ei kuitenkaan pääpannan virkkaaminen ollut, sillä virkkasin eka tasapaksun pötkylän, joka näytti yhtä hyvältä kuin päähän tungettu vessapaperihylsy. Purin tekeleen ja yritin uudelleen jättämällä pannan niskaosan matalammaksi. Koska vieläkin näytti omituiselta, purin, tein uudestaan ja olin tyytymätön aina vaan. Tällä kertaa en kuitenkaan purkanut vaan jatkoin virkkaamista niin että  tuloksena oli kova, koppurainen ja korkea pipo, joka päässä muistitin Ihmemaan Ozin Tinamiestä. Purin puoleenväliin ja kokeilin uudestaan, nyt näytti jo vähemmän tyhmältä, mutta sitten muistin, että en edes oikeastaan tykkää keltaisista pipoista. Sitten taas purin ja virkkailin ja lopulta sain valmiiksi Pannan isolla peellä. 
 
Koska puhe on nyt pääasioista, ei sovi unohtaa toissavuonna syntynyttä rakkauttani, tavallista ruskeaa seiskaveikkaista pipoa. Vähän päässyt löystymään ja nahkainen kukkakoristekin hieman nuupahtanut, mutta  ymmärtäähän tuo kun niin tiiviisti ollut menossa mukana. 

Eilen tapahtuneen onnistuneen paikanvaihdoksen kunniaksi ja teemaan liittyen esittelen vielä kolmisen vuotta sitten tehdyn pipsan, jolla lahjoin erästä tanskalaista työtoveria, jonka rinnassa sykki espanjalainen (futis)sydän. Näitä lippapipoja tuli tehtyä enemmänkin, jotkut lähinnä nolostuttavat olemuksellaan, mutta tästä sen sijaan tuli oikea valioyksilö. Niin ryhdikäs lippa että!

tiistai 12. lokakuuta 2010

Ketuttaa

Olin aevan ihastuksissani, kun näin Ikomi-blogissa tämän kettupipon. Ja koska hyvien ideoiden itse-keksiminen on yliarvostettua, apinoin idean ja virkkasin  siitä vauvaversion. Korvista päätellen tästä tuli tosin ketun ja pupun risteytys, mutta ihan nätti silti.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Ökyilyä

Kävin viime viikolla ökyilemässä Oulun Metsolassa, josta ostin pilvitrikoota ja samettimaista pöllökangasta. Aika herkkuja kankaita, mutta kovin tyyriitä. Siksipä ostinkin näitä yhteensä vaan metrin verran, josta saanen aikaiseksi kaksi paitaa ja kahdet housut.  Sitten kun oon rikas nainen, valkaisen ensiksi hampaani ja sen jälkeen ostan näitä ihania kankaita metritolkulla.
Vaihdan kahden viikon kuluttua eteläisimmille leveysasteille (ja huonommille kangasapajille), mistä syystä olen yrittänyt Ebaysta etsiskellä jotakin kivoja ja retroisia kankaita, mutta huonoin tuloksin. Joitakin hassuja japanilaisia kuoseja löysin, mutta niistäkin suurin osa taisi olla tavallista puuvillaa, ja itse haluaisin jotain jossa olisi joustoa.  Osaisiko joku sanoa joitakin  valmistajaa, jonka kankaita olisi netin kautta tilattavissa?  Esimerkiksi Metsolan sivuilla ei  mainita valmistajia (kaikki ei kai kuitenkaan Metsolan omia kankaita?), muutenkin kavahdin ja läksin äkkiä sivuilta pois nähtyäni kehotuksen "Nyt naiset ompelemaan!".

Vaatehommien ohella on myös koukku heilunut. Neula sen sijaan ei. Mummunruutuisen vauvanpeiton takapuoli on näyttänyt tältä jo viikon.  Aika kätevää olis, jos näitä malttaisi päätellä jo siinä virkatessa.

Clas Ohlsonin pitäisi maksaa Puikko hukassa -blogin Anniinalle provikkaa, sillä en käsittääkseni ole ainoa, joka hänen innoittamanaan on kipaissut Clasulle hakemaan Dymon. Ihan tarkkaan en tiedä, että mitä varten ostin tämän, mutta tällasen olen kuitenkin oikeastikin aina halunnut. 

Terveisin mainonnan uhri ja materialisti :)