Järjestelin eilen askartelulaatikkoa. Löytyi Scrabble -peli mielessä tehtyjä puulätyköitä, Diamond Glazea, vanha bilsankirja ja sormuspohjia, muunmuassa. Hetki reipashenkistä puuhastelua vesivärien, erikeepperin ja liimapyssyn kanssa, ja sormessa komeili koppis.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koruja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koruja. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 30. syyskuuta 2012
tiistai 22. helmikuuta 2011
Piristysruiske
Hyvään saumaan lähetti Kolkytneljä neliöö -blogin Tinuhe tunnustuksen, piristi nimittäin kummasti kevätväsynyttä elämää ja sai ainakin tämän yhden postauksen verran myös blogiin eloa. Tattista siis vaan, Tinuhe!
1. Milloin aloitit blogisi?
Näemmä melkein vuosi sitten. Ensi kuussa pääsen pitämään blogihistoriani ensimmäistä arvontaa!! Se on pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri Askarteluapinalle. Suotavaa olisi, että arvontaan osallistuisi jokunen muukin kuin äiti, joten kaikki nyt merkkaamaan kalentereihin, että ensi kuussa Apinafarmilla arvotaan (en kyllä tiedä mitä). Tämä ei muuten sitten ollut minkään sortin lupaus, nounou.
2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Askartelua ja muita elämän olennaisuuksia.
3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Kässäblogien joukossa melko peruskauraa.
4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Olin jo hyvän aikaa valokuvannut askartelujani, jottei unohtuisi mitä sitä on oikein tullut tehtyä. Bloggariksi rohkaistun sen jälkeen, kun eräs kaveri tunnusti kirjoittavansa blogia. Siis copycat mikä copycat.
5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Päivitystahtia. Ulkonäköä. Banneria (vai miksi tuota nimijuttua kutsutaan). Niin ja sitä, että tuossa sivupalkin kohdassa Tunnisteet nuo Materiaalia ja Sukkapuikolla on isolla alkukirjaimella ja loput kuitenkin pienellä. Mutta kun ei osaa niin ei osaa, yritin ja yritin ja sitten luovutin.
Vissiin homman nimi olisi, että sitten tämä tunnustus laitetaan eteenpäin. Mainitsen tässä nyt vain tämmöiset kuin Tyttö kylmän maan (muun muassa hienoja ja söpösiä virkkausjuttuja), mai makings (herkullisen näköinen blogi ja hienoja virkkauksia täälläkin) sekä muutama päivä sitten löytämäni VMSomⒶKoppa, jonka lukemisen jäljiltä olen vieläkin ihan inspiraatioähkyssä. Tämä tunnustus on saattanut noissa blogeissa jo kiertääkin, ja vaikka ei olisikaan, niin tämän saa ottaa ihan vaan kiitoksena mielenkiintoisisten blogien ylläpitämisestä (mutta halutessa tietysti saa vastatakin)!
Ettei menisi ihan lällyilyksi, niin yksi kovalevyltä kaivettu kuva kehiin: äitille joululahjaksi vuonna 2008 askarreltu rintakoru, jonka mahtipontisesti nimesin C-vitamiiniksi. Tarveaineina askarteluhuopaa, muliinilankaa ja rossi. Aappelsiini on riippunut äitin kaulanauhassa ja voin kertoa, että kahden vuoden käytön jälkeen on aika päässyt pikkuisen rupsahtamaan.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!
lauantai 8. tammikuuta 2011
Ihmemaa Oz
Joulupaketteihin askartelin liukuhihnameiningillä enemmänkin koruja. Näihin tarvikkeet samasta paikasta kuin kotiseutusormuksen tarveaineet. Näissä tosin epoksitarrojen sijaan lasikuplia, liimana käytin Diamond Glazea. Sitä pitäisi kokeilla ihan sellaisenaankin, lopputuloksen pitäisi vissiin olla jotenkin lasimainen. Sormuksessa seikkailee Dorothea, suomalaisittain näemmä Terttu, korviksissa (joista tuli pikkuisen urpolaiset) puolestaan Tinamies ja Variksenpelätin.
tiistai 4. tammikuuta 2011
Juuret
Juuriaan ei sovi unohtaa, niistä pitäisi myös olla ylpeä (aina näin ei ole ollut, ala-asteella leikittiin alvariinsa hesalaisia). Siksipä siskon joulupakettiin vilahti kotiseutusormus. Tätä ei voi oikein askarteluksi nimittää, muuta ei tarvinnut nimittäin tehdä kuin etsiä kartasta kuva ja lätkäistä kuplatarra päälle. Sitten vaan leikattiin ylimääräinen pois, tippa liimaa sormuspohjaan ja se oli siinä.
Tarvikkeet Etsystä: sdormuspohjat DIYornamentista, tarrat The Glass Connectionista.
Tunnisteet:
askartelun rajamailla,
koruja,
leikkaa ja liimaa
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
Tipitii
Sisko tarvitsi jotakin keltaista töissä pidettäväksi. Tipunkeltainen ei selvästikään ainakaan tähän aikaan vuodesta ole kovin pop, sillä kaupoista ei löytynyt oikein mitään järkevän näköistä keltaista asustetta tahi korua. Lopulta päädyin helmikauppaan, josta ostin erilaisia tykötarpeita. Tämä tapahtui reilu kuukausi sitten, mutta vasta eilen ryhdyin tositoimiin. Yleisen pakertelun, tulella ja teipillä söhräämisen sekä tuhannen solmun (ja niiden aukaisun) jälkeen kaulakoru oli valmis. Koskaan ennen en tämmöisiä ollutkaan tehnyt, joten vallan tyytyväinen olen lopputulokseen. Enemmän volyymia se ehkä saattaisi kaivata, mutta minkäs teet kun piheyksissäni en raaskinut ostaa yhtään enempää nauhaa taikka helmiä.
Vaikka helmistä saattaakiin olla uupelo, niin villalangoista ei. Serkun vaimolla oli maailman suloisimpien puolitoistavuotiaiden kaksosten lisäksi hirveä läjä mummovainaansa(?) villalankoja, joita ei kuulema käyttänyt. Vyyhdit olivat odottaneet muutamia (kymmeniä) vuosia muovisäkissä parempia aikoja, mutta nyt pesun jälkeen ne pääsenevät vihdoin puikoillekin asti. Itsekin kotiuttanen muutaman kerän, on meinaan niin mahtavan sävyisiä.
keskiviikko 14. heinäkuuta 2010
Harakkahommia
Kesän alussa ehdin tekemään hieman harakkahommia eli koruntapaisia tekeleitä. Sormuksen mallin kopsasin sujuvasti kaveriltani Reetulta. Itse näpräsin kaksi kappaletta näitä, toisen mustalla puuhelmellä ja toisen violetilla muovihelmellä. Mustalle sormukselle tein pariksi kaulakorunkin, vaikka myönnettävä on, vähälle käytölle on riipus jäänyt.
sunnuntai 18. huhtikuuta 2010
Kynät korvissa
Taas vanhaa juttua kun ei vaan kerkiä uuttakaan tekemään. Tai jotain on kyllä tekeillä, mutta se on siinä rajoilla voiko sitä laskea askarteluksi. Noh, siitä ehkä myöhemmin lisää.
Tässä kuiten näitä vanhoja puhdetöitä. Sahasin, porasin ja hioin vanhoja värikyniäni puolipäivää, mutta tuloksena oli vain kaksi paria (toiset ehkä äitille lahjoitetut) suht kelvollisia killuttimia, joten kovin kustannustehokasta puuhaa ei tämä ollut. Mieluisat on, mutta että oliko kaiken vaivan arvoista? No totta kae.
Korvikset on olleet melko kovassa käytössä, mutta samaa ei voi sanoa jämänahkapaloista kootusta rintarossista, joka on omaan makuun kaikessa sinisyydessään ehkä turhan kokoomuslainen. Kyllä tätä nyt silti voi aina joskus pitää. Ihan jo senkin takia, että ei tämäkään ihan hetkestä syntynyt: oli nimittäin hirveän työlästä hommaa leikata nahkaa tiimarin muovisilla kuviosaksilla, joille paperikin on aika kova vastus.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


