Näytetään tekstit, joissa on tunniste ompelukoneella. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ompelukoneella. Näytä kaikki tekstit

torstai 28. maaliskuuta 2013

I never finish anythi

Ei mitään lisättävää.

(Teksti Pinterestistä, kirjainsabluuna Tigerista, kangastussi paikallisesta askarteluliikkeestä, näppärä ohje vetoketjun kiinnittämiseen tyynynpäälliseen Tosimummolta. )

torstai 7. maaliskuuta 2013

Merkki

Kirjanmerkki askarteluhuovasta, kuminauhasta, kirjontalangasta ja muutamasta helmestä. Valmistui nopsakkaa eikä tiekään ollut erityisen kivinen. Metka antaa lahjaksikin, varsinkin jos kertoo, että mistä kapineesta tässä on oikein kysymys. Ettei tulisi sitten niitä vähän nolohkoja tilanteita, että Pirkko hei, ota se jo pois päästäsi,  se on kirjanmerkki, ei pääpanta.

Ja mieluusti tietyisti kertoisin, että idea kuminauhan hyödyntämisestä kirjanmerkkinä putkahti omasta aivorattaistostani, mutta ehei, löysin sen täältä.

Täysin puolueettoman arviointini mukaan tästä tuli niin hyvä, että huitaisen itseni kanssa ylävitoset. Läps, näin ikään. Tästä on hyvä jatkaa.

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Hyvä huopa, parempi mieli

Askarteluapina tervehtii lukijoitaan! Hibernaatio on selätetty ja kevään eka postaus pärähtää ilmoille. Bloggauslihakset ovat vielä kohmeisia ja moottoreita vasta lämmitellään, mutta kyllä tämä taas tästä lähtee.

Ennen talvihorrokseen vaipumista värkkäsin pikkuemännille joulupakettiin evästä. Inspiraation lähteenä toimi Pinterest ja Google, taikasanoina puolestaan felt food. Melkomoista näpräystä, mutta lopputuloksena aika gourmettia tavaraa. Lisäpointsit vielä siitä, että sain tahtomattani ikuistettua kuviin 80-luvun keittokirjafiilinkiä.

lauantai 29. syyskuuta 2012

Koukuille koti

 
Koukkuvarastossa oli käynyt kato: en männäviikolla löytänyt koukun koukkua ja hyvä inspis meni hukkaan, kun en heti päässyt virkkaamaan. Myöhemmin lankanyssyköitä kaivaessani sain kokoon  kymmenisen koukkua ja päätin, että nyt tehdään koukuille koti. Vähän riskipeliähän tämä on, säilyttää nyt kaikki munat samassa korissa. Mutta se ei pelaa,  joka pelkää.

Aikaa tämän tekemiseen kului vain puolisen hujausta. Kankaana käytin joskus aikaisemmin kangasväreillä värjäämääni kangasta ja pätkän vanhaa tilkkukangasta. Tästä tuli turhan iso vaatimattomalle koukkukokelmalleni, joten säilytän nyt myös puikkojani kotelossa. Vaikka puikkojen kanssa läpän kääntäminen koukkujen suojaksi ei ole mahdollista, ovat puikot ja koukut pysyneet hyvin kotelossa, ei ylivuotoja. Hienoa!
Näin sen tein: Ompelin keltaisen (noin 30cm x 10cm) ja violetin (noin 30cm x 40cm) kankaan yhteen nurjalta puolelta, saaden näin aikaan 50 cm pitkän pötkön, jonka pitkät sivut siksakoin. Siksakoin myös lyhyet sivut, violettiin sivuun ompelin lisäksi päärmeen. Seuraavaksi asetin kankaan pöydälle oikea puoli ylöspäin, pistin kiinnitysnauhan kankaan päälle (suunnilleen puolen välin korkeudelle) siten, että sentti  siitä on kankaan reunan ulkopuolella. Tämän jälkeen käänsin violetin kankaan 12 cm korkuiseksi läpäksi (oikeat puolet vastakkain). Saman tempun tein kankaan toiselle päälle: keltainen kangas jää siis päällimmäiseksi (kts. kuva). Vikaksi ompelin sivusaumat jättäen toiseen sivuun pienen kääntöaukon. Käänsin pussukan oikeinpäin ja ompelin kääntöaukon umpeen. Lopuksi ompelin vielä koneella työn päältä violetin puolen täyteen "koteloita" koukuille. 

perjantai 28. syyskuuta 2012

Halsband

Pinnaillessani Pinterestissä törmäsin näihin kangaskaulakoruihin, jotka oli ommeltu vanhoista kravateista. Idea oli minusta oivallinen, ja vaikka leikeltäviksi sopivia solmioita ei ollut saatavilla, päätin ryhtyä toimeen. Leikkasin ohuehkosta puuvillakankaasta 5 sentin levyisen ja vajaan metrin pituisen suiron, jonka ompelin pitkältä ja yhdeltä lyhyeltä sivulta kiinni. Käänsin putkilon oikeinpäin ja aloin ähräämään rumimpia puuhelmiäni putkilon sisään. Hetken puherrettuani katsoin tyrmistyneenä tekelettä: pienet puuhelmet olivat  nuivan ja mitättömän näköisiä massiivisten solmujen joukossa.  Päätin vaihtaa taktiikkaa, ja  solmujen sitomisen sijaan ompelin langalla helmien välit suppuun. 

Minulle tulee tämä kaulassa ihan ruotsinopettajaolo. En tiedä vielä onko se huono juttu vai ihan jättebra, täytyy pohtia. 

Men hej då nu, vi ses senare.  Adjö!

torstai 27. syyskuuta 2012

3in1

 Toverin kanssa oltiin pälyilty, josko jostakin löytyisi edullinen sohva, jossa olisi riittävän pitkä chaise lounge. No eipä löytynyt, ei. Lopulta päädyttiin ostamaan käytettynä Ikean Kivik sohva (joka muuten kuljetettiin kerralla meidän pienessä ja  takaovettamassa Pösössä kotiin!).

Hamstrasin vanhasta sohvasta kolme 90-luvun ruosteenpunaisella kukkakankaalla päällystettyä isoa istuintyynyä. Kerroin Toverille, että teen  niistä lattiatyynyjä olkkariin, johon Toveri totesi kyynisenä, ettenhän minä koskaan istu lattialla. Pyörittelin silmiäni ja olin ihan että daa, vesa ei taas tajuu: en tietenkään ole istunut lattialla, kun ei mulla ole ollut lattiatyynyjä. 

Sitten Toveri kuitenkin vähän skarppasi ja hokasi, että kun laittaa tyynyt päällekkäin, viritelmä toimii kotitekoisena chaiseloungena. Siitä se ajatus sitten lähti. Viidestä levystä rakenneltiin kulmarautojen ja puutappien avulla laatikko, jonka jälkeen maalasin laatikon sisäpuolelta. Päällystin laatikon ohuella superlon- ja vanulevyllä, ja sen sisälle, vanulevyn reunaan niittasin tarranauhaa, jota olin myös ommellut kangashupun reunaan.  Lopuksi ompelin istuintyynyille uudet päälliset. 

Ja voe että tuli hyvä, ihan 3in1 -systeemi, vähän niin kuin sveitsiläinen linkkuveitsi: on chaiseloungea, istuinta, lattiatyynyjä ja kaupantekiäisiksi vielä makuupatjakin. Tästä ei kuulkaa rahi parane.

 

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Kun on oikein pieni

Tervetuliaislahjaksi eräälle pienelle miehelle väkersin unirätin, joka selvästikin näyttää olevan sukua ainakin tälle ja tälle jäniseläimelle. Mallia katsoin Toverin siskontytön kaupasta hankitusta rättelöisestä, jonka jälkeen sovelsin rankasti omien taitojeni ja käytettävissä olevien materiaalien mukaan. Unirättien funktio ei ole ihan täysin minulle valjennut, mutta kaipa tämä nyt pehmolelusta menee jos ei muuta. Ekaa kertaa puikotin myös legendaariset junasukat, saapa nähdä onko makkaravarsi maineensa veroinen.

Onnea vielä tätäkin kautta tuoreelle kokoonpanolle Ouluun!

tiistai 22. toukokuuta 2012

Tyynystys on askartelulaji, jota harrastetaan erityisesti pimeinä kevätöinä


Rupesin tässä yksi yö taas tyynystämään. Lakanakankaalle asettelin hirrrrweesti tilkkuja, jonka jälkeen vedin laidasta laitaan ompelukoneella niin kauan kuin lankaa riitti. Tällä tekniikalle me pojat ala-asteella tehtiin joulukortteja, sillä erotuksella tosin, että päällimmäiseksi piti aina ommella tylliharson palanen. Tyynyt näyttäisivät kuitenkin pysyvän kasassa ilmankin. Suuren Valkoisen Tyynystäjän elämä helpottui huomattavasti myös kun löysin  ohjeet siihen, miten vetoketjun saa näpsäkästi ja siististi ommeltua tyynyyn.

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Back in da hood


Keväällä tein reissun Suomeen ja kävin investoimassa roposeni muun muassa Vallilan Jaffa-kankaaseen. Tuommoisilla hintavimmilla kankailla on  taipumus jumiutua kangashyllyyni. Vuodesta 2006 olen haudutellut esimerkiksi puolentoista metrin palasta Marimekon Tulipunaista, palvon sitä kuin Torinon käärinliinaa ikään.  En  tohdi näitä kankaita käyttää, tai jos käytän, niistä tulee aina jotain isoa: verhoja, pöytäliinoja, tyynyjä.  Kankaiden leikkely tuntuisi nimittäin jotenkin kevytmieliseltä, enkä halua olla mikään kangashupakko, pois se minusta.

Jaffan kohtalo oli kuitenkin toinen. Raaskin ostaa kangasta vain tuon yhden kuvion verran, joten ihan hirveästi ei ollut vaihtoehtoja, että mitä tuosta väkertäisi. Tein tyynyn (ylläripylläri). Ison tyynyn. Ja siitä tulikin kokonsa puolesta erinomainen telkkarinkatselutyyny. Sisälle tein vanhasta lakanasta sisätyynynpussin, jonka täytin vanhojen tyynyjen täytteillä ja nurpahtaneista t-paidoista revityillä suikaleilla. En ihan niin extremeksi ruvennut kuin meidän mummo, joka täytti aina tyynyt vanhoilla leipäpusseilla. Eivät ne kyllä ihan maailman mukavampia olleet, aika kovia ja natisevia yksilöitä, mutta saivatpahan nyt muovipussit ainakin kunniallisen (?) viimeisen leposijan.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Tuoleja ja muuta turinaa

Kävin tänään ilmoittautumassa huonekalujen entisöintikurssille, vikan vapaan paikan sain. Lokakuun ekaa viikkoa odotellessa haen vauhtia esittelemällä kaksi nojatuolia, joiden kanssa joskus muinoin ahersin. Kuvia lähtötilanteesta en muistanut tietenkään ottaa, mutta kerrottakoon, että tattituoli oli limenvihreä ja likainen, toinen puolestaan ruskeaa keinonahkaa ja risainen. 

Tattituoli oli eka, jonka ikäkuunapäivänä ihan yksin verhoilin. Myöhemmin olen useampaan otteeseen pohtinut, että mitähän olen miettinyt kangasta valitessa, rumempaa  tuskin olisi kaupungista löytynytkään. Tai no oikeasti ainut asia, jota mietin oli kankaan hinta. Verhoilukankaat kun tahtovat olla tyyriitä ja tämä maksoi vaan 3 euroa metriltä. Ja kun ajattelin, että ei tuosta verhoilusta kuitenkaan mitään tule kun en ollut aiemmin tehnyt niin tyydyin tuohon raitahirvitykseen. Tatin verhoileminen osoittautui kuitenkin yllättävän helpoksi, päivässä tein. Täytyy joskus ryhdistäytyä ja tehdä tämä uudestaan vähän raikkaammalla kankaalla.
 Vaikeammaksi nakiksi paljastui kuutiotuoli. Tästä meni vaihtoon kaikki paitsi runko (joka sekin piti myrkyttää termiiteiltä). Kankaan (Ikeasta, surprise, surprise!) kanssa tappelin muutaman illan. Eka kangas löpsötti joka suunnalta, lopulta tuli ehkä pikkuisen liiankin piukeaa.


Kaunis kameleontti heitti tunnustuksella. Kiitoksia! Pelin henki on, että  vastataan 5 kysymykseen, jonka jälkeen tunnustus laitetaan etiäpäin. Skippaan tylsänä jälkimmäisen vain sen takia, etten jaksa linkata blogiosoitteita tähän (ja ite en tykkää laisinkaan siitä, että postauksessa mainitaan vain joku toinen blogi ilman linkkiä - hirveä homma kopioida nimi ja googlettaa se. Kyllä näin on.).

1. Lempiruoka - Yhtä ainoata lempiruokaa en pysty nimeämään,  makynystyräni ovat selvästikin polyamorisia. Rakastan syömistä ja ruoan suhteen olen mielestäni hyvin avarakatseinen ja kokeilunhaluinen.  Kotikeittiössä vallitsee valkosipulin, juuston ja kerman pyhä kolmiyhteys, ja jos ruoasta löytyy kerralla kaikkia edellämainittuja aineksia, ollaan aikalailla asian ytimessä. 
2. Lempimakeiseni - Salmiakki (mutta suklaan ja hedelmäkarkkien kanssa syötynä). Korvapuusti.
3. Lempiluettavani - Blogit. Siskon lähettämä suomalainen naistenlehti. Hyvät kirjat (mutta nyt on kirjaton kausi meneillään).
4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä - Täh, en ymmärrä tätä kohtaa. Eikö kaikki tee mielellään käsitöitä ilman kiirettä ja inspiroituneena. Viheliäin tilanne on se kun on tehnyt jotain hyvän tovin ja puolivälissä huomaa, että lopputulos on ihan paska (esimerkki täällä). Tai no vielä kinkkisempää on jos sama tapahtuu silloin, kun työn alla on lahja jollekin eikä ole aikaa taikka mahdollisuutta siirtyä suunnitelma B:hen. Silloin ei kyllä naurattaisi.
5. Lempielokuva - Hmmmmm.. Oikeasti katson paaaaljon elokuvia, mutta näin äkkiseltään en keksi yhtään semmoista joka olisi sykäyttänyt tai jäänyt kunnolla mieleen (samanmoinen blackout tapahtuu myös aina silloin kun on iltaa viettämässä ja joku kaivaa esille spotifyn...). Eilen pesin hampaita ja ajattelin Rocky horror picture show'ta, joten sanotaan sitten vaikka se. ¿Por qué se frotan las patitas? oli myöskin hyvä. Niin ja Napapiirin sankarit kans.