torstai 25. elokuuta 2011

Hämy

Ikean valosarja, englanninkielen oppikirja 60-luvun alusta sekä tappavan tylsä ja  pitkäksi venynyt odotus, että Toveri saapuisi ja päästäisiin matkaan. Idea on napattu Ikomin vanhasta blogista, origamililjan ohje täältä.

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Abuelita

Pääsin sutimaan lahjoituskaluja. Alotin mummukasta. Yritin tykätä siitä sellaisenaan, kermanvalkoisena ja rapistuneena. En onnistunut ja mummukka sai haaleaa turkoosia ylleen.
Purkin kannessa näytti hilppusen kivemmalta tuo väri, mutta ainakin oranssin kanssa näyttää natsaavan makeasti.

maanantai 22. elokuuta 2011

Tule sellaisena kuin olet

Löysin uuden blogirakkauden. Alisa Burke. Oih. <3

Haluaisin käyttää värejä niin kuin Alisa, maalata niin kuin Alisa, ommella  niin kuin Alisa, keksiä samanlaisia juttuja kuin Alisa. 
Se olis kuitenkin ihan liian friikkiä, joten ajattelin tyytyä siihen, että meidän olohuoneessa on samanlainen taulu kuin Alisan olohuoneessa. 

Idean toteutus meinasi tyssätä valmiitten taulupohjien tyyriyteen: suurin löytämäni pohja oli 80x60cm (eli auttamatta liian pieni) ja hinnaltaan 12€. Päätin olla kärsivällinen (minäkö??) ja katsella löytyisikö jostain halvempia.  Saman päivän iltana kotiin päin talsiessa  pälyilin taas totuttuun tapaan  kaikki kotimatkan roskikset ja kas vain, roskisjumalat olivat jälleen suosiollisia: joku oli dumpannut vanhan mdf-kirjahyllynsä ulos. Iskin silmäni venkoilevaan mutta reilunkokoiseen taustalevyyn, jossa oli selvästi taulupohjapotentiaalia. Hirvittävän painavaa maalikassia toisella kädellä kantaen ja levyä toisella perässäni vetäen raahauduin läpi pimeän kaupungin. Onko nämä Diogeneen syndrooman ensioireita, kysyn..?

Venkoilun sain kuriin ruuvamalla (Toveri ruuvasi, khöm) rautakaupasta ostettua puurimaa levyn taakse, näin ikään:
 
Puuvahapötkylän avulla täytin naulojen jättämät reiät ja haljenneet kulmat sekä piilotin ruuviloiset... 
jonka jälkeen taulupohjarakennelma näytti tältä.
Pohjan viimeistelin vetämällä päälle muutaman kerroksen valkoista seinämaalia. Helppo nakki, koska levyssä oli jo ennestäänkin valkoinen maalipinta.

 
Sitten itse asiaan. Mustalla kenkävoiteella (puolikas tuubi riitti oikein hyvin) ikuistin tauluun Nirvanaa, jonka jälkeen ripustin (khöm khöm Toveri ripusti) komeuden (mitenkä se kuvissa ei näytä ollenkaan niin hienolta kuin livenä? ) seinälle.
Onhan tämä nyt tämmöinen halpa kopio. Hieno silti.

On muuten hirveä draivi päällä, valmista projektia pukkaa toisensa jälkeen!

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Hollantilaisveikot ja ruotsalaiskaksoset

Päivää taloon!
Koska kesää nyt piruvie vielä on jäljellä, sain tällä viikolla vihdoin laitettua parvekkeen kuntoon. Syy moiseen terhakkuuteen löytyi nätisti kotiroskiksen vieressä roska-autoa vartovista vincentvangogh-tuoleista, jotka tietenkin tuppautuivat seuraani vaikka kuinka yritin vain kylmänviileästi kävellä ohitse. Laitoin kaverukset parvekkeelle, jossa voivat chillailla iltaisin kynttilänvalossa kahden kukkatyypin kanssa. Melko askeettista apinafarmilaisella mittapuulla, mutta olkoon nyt. 
Ennen parvekeistuinten virkaa toimittavat kaksi vaaleanpunaista jakkaraa, jotka keväällä bongasin Ikean löytönurkasta neljällä eurolla.  Ruotsalaiskaksoset eivät kuitenkaan kestäneet Bilbaon polttavan kuumaa (not) aurinkoa ja   vaaleanpunaiset istuinosat  haalistuivat harmaansinisiksi. 
Vaahtomuovilla (vanhasta aurinkotuolin patjasta) ja Ikean kankaalla (taas) näistä tuli kuitenkin ihan  kelvolliset istuimet keittiöön, jossa istuimia ei edes melkein koskaan tarvita koska periespanjalaiseen tapaan ruokailu tapahtuu tietenkin olohuoneessa telkkarin äärellä. Mutta onpahan nyt kuitenkin paikka, missä persettänsä lepuuttaa kun keittiössä aamumyslit vetäisee napaan (ja siinä samalla sitten voi myös katsoa netistä laatuohjelmia, kuten Karpolla on asiaa).
 Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.