Näytetään tekstit, joissa on tunniste kierrätys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kierrätys. Näytä kaikki tekstit

torstai 27. syyskuuta 2012

3in1

 Toverin kanssa oltiin pälyilty, josko jostakin löytyisi edullinen sohva, jossa olisi riittävän pitkä chaise lounge. No eipä löytynyt, ei. Lopulta päädyttiin ostamaan käytettynä Ikean Kivik sohva (joka muuten kuljetettiin kerralla meidän pienessä ja  takaovettamassa Pösössä kotiin!).

Hamstrasin vanhasta sohvasta kolme 90-luvun ruosteenpunaisella kukkakankaalla päällystettyä isoa istuintyynyä. Kerroin Toverille, että teen  niistä lattiatyynyjä olkkariin, johon Toveri totesi kyynisenä, ettenhän minä koskaan istu lattialla. Pyörittelin silmiäni ja olin ihan että daa, vesa ei taas tajuu: en tietenkään ole istunut lattialla, kun ei mulla ole ollut lattiatyynyjä. 

Sitten Toveri kuitenkin vähän skarppasi ja hokasi, että kun laittaa tyynyt päällekkäin, viritelmä toimii kotitekoisena chaiseloungena. Siitä se ajatus sitten lähti. Viidestä levystä rakenneltiin kulmarautojen ja puutappien avulla laatikko, jonka jälkeen maalasin laatikon sisäpuolelta. Päällystin laatikon ohuella superlon- ja vanulevyllä, ja sen sisälle, vanulevyn reunaan niittasin tarranauhaa, jota olin myös ommellut kangashupun reunaan.  Lopuksi ompelin istuintyynyille uudet päälliset. 

Ja voe että tuli hyvä, ihan 3in1 -systeemi, vähän niin kuin sveitsiläinen linkkuveitsi: on chaiseloungea, istuinta, lattiatyynyjä ja kaupantekiäisiksi vielä makuupatjakin. Tästä ei kuulkaa rahi parane.

 

maanantai 24. syyskuuta 2012

Niin nähty

Vanhasta ovesta tehty pöytä, vähän lästsiisön jo, näitähän on Pinterest pullollaan.  Prosessi oli sangen yksinkertainen: kolmasosa ovesta sahalla pois, hillitöntä hiomista ja ylijäämäparrusta sahattujen jalkojen kiinnittäminen pöytälevyyn. Vankkatekoiselta vaikuttaa (vaikka tuossa ekassa kuvassa näyttää, että yksi ketara  osoittaa pohjoiseen, toinen etelään, näköharhoja vaan, niin.) ja muutenkin ihan tsiljooona kertaa parempi kuin entinen melamiinihirvitys.   Sitä paitsi  oven on aikoinaan, siinä 1930-luvun huitteilla,  tehnyt Toverin isopappa. Että kyllä täsä taas kelepaa!

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Tunnelmavalot


Koska viimekesänä huomasin, että etevänä biologina onnistun parvekkeellamme kasvattamaan floran sijasta vain erilaista pienfaunaa, päätin tänä kesänä muuttaa parvekevarustelun suuntalinjoja ja satsata resurssit  leisuretoimintaan. Aloitin valaistuksesta. Ajatus lähti näistä lampuista, mutta koska muovimukeja ei just sillään eli hetinyt ollut saatavilla, kaivoin kaapista tyhjiä lasipurkkeja ja annoin palaa. Tigerista hankkimiani kuviopapereita silppusin antaumuksella, silppujen reunaan leikkelin vielä saksilla pieniä lovia, jotta paperit myötäilisivät paremmin, suorastaan nuolisivat, purkin kurveja. Vedellä lantratulla erikeepperillä  kiinnitin silput purkin pintaan, jonka jälkeen lyhdykkä olikin kuivumista ja spraylakkausta vaille valmis.

Nopean toiminnan naisena korkkasin terassikauden samantien auki eilen kun lyhtyjen (onko vähän rehvakasta puhua pilttipurkkituikuista lyhtyinä, mitähäh?) lakkakerros oli sen verran kuivahtanut, ettei käsi jäänyt junttaan koskiessa. Tunnelmavalaistuksen ollessa vihdoin kohdillaan, saatoin täysin rinnoin keskittyä chillailuun boheemilla parvekkeellani. Istuksin minuutin kylmässä ja pimeässä toverin pälyillessä minua epäluuloisesti  parvekelasin toiselta puolelta.  Kesä hei, nyt ihan oikeesti,  tulisit jo. 

P.S. Hirveä draivi päällä, pitäis vissiin vähän rajoittaa. 

perjantai 6. tammikuuta 2012

Marty

Toverilla oli taas tarvetta jonkinmoiselle naamiaisasulle, tällä kertaa laitoin Toverin palaamaan tulevaisuuteen.  Vähän myöhässä tuli tilaus, mutta kun laittoi vitosvaihteen päälle niin valmista tuli justiinsa kun pitikin.

Tarveaineiksi löytyi Emauksesta euron kustantanut miniskeitti ja matkamessuilta saatu lippis...
 
...sekä vanhat lenkkarit, vaahtomuovia ja jeesusteippiä.
Moukan tuurilla Emauksesta löytyi myös punainen toppaliivi ja reteän ysikytlukulainen farkkutakki. Siellä joku voi nyt tikismikistellä, että heeeeei, nyt on mennyt elokuvaosat sekaisin, kun on toppaliiviä, hoverboardia ja lippistä samassa asussa. Ja totta turisee, näin kävi. Meni osat sekaisin ja ymppäsin kaiken mahdollisen yhteen. Mutta ei se laatu vaan se määrä.
Wait a minute. Wait a minute Doc, uh, are you telling me you built a time machine... out of a DeLorean?

maanantai 14. marraskuuta 2011

Lipaston uudet vaatteet

Jatkoin Toverin kaverin mummon huonekalujen kanssa puuhailua. Tunkkaisen ja pinnastaan hilppusen hilseilevän lipaston maalasin eka valkoisella maalilla, maltoin antaa kuivua yön yli, jonka jälkeen annoin Boschin laulaa valkoisella maalipinnalla. Hyvä tuli, tuommonen vanhanloinen, muka. Maalasin eilen myös hiiiiiirveät kellastuneen munavanukkaan väriset eteisen seinät harmaalla ja valkoisella. Niistäkin tuli oikein hyvät.
 
Oli hilkulla tulla tyylikäs kokonaisuus, siksi äkkiä haalin lipaston päälle kaikkea kamaa. Much better. 

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Seitsemän vihreää nappia

 Kirpparilta aikoinaan hankittu neuletakin napit olivat päässeet rispaantumaan, näin ikään:
 Tartti tehdä jotain. Eilen istuksin telkkarin edessä pyhäpäivää viettämässä (ja katoin muun muassa Mustan joutsenen, joka pääsi yllättämään, ihan toisenlaista elokuvaa kun odotin) ja siinä samalla virkkasin napeille uudet päällykset. Lankavarastossa oli vain vihreää ja sinistä ohutta puuvillalankaa, valitsin vihreää vaikka oikeasti olisin kyllä halunnut ihan vain mustaa.

Tein 1.5 koukulla eka 4 ketjusilmukkaa, yhdistin ne ja virkkasin ympyrän täyteen pylväitä. Sitten tein kiinteitä silmukoita kaksi kerrosta, jonka jälkeen pylväitä joka toiseen kiinteään. Tuloksena kuulokkeiden pehmeää suojusta muistuttava "baskeri". 
Baskeri laitetaan napin ylle ja napin alta kurotaan luomus umpeen niin kuin parhaiten kyetään. Tyyli on vapaa, päämäärä pyhittää keinot.
 Päättelyn jälkeen nappi päältä (vasemmalla) ja alta (oikealla).
Nyt on yksi vähän erilainen projekti meneillään, toivottavasti saan sen nopskasti valmiiksi ja ihmisten ilmoille. Ei täsä tänään tämän enempää, son moro!

maanantai 22. elokuuta 2011

Tule sellaisena kuin olet

Löysin uuden blogirakkauden. Alisa Burke. Oih. <3

Haluaisin käyttää värejä niin kuin Alisa, maalata niin kuin Alisa, ommella  niin kuin Alisa, keksiä samanlaisia juttuja kuin Alisa. 
Se olis kuitenkin ihan liian friikkiä, joten ajattelin tyytyä siihen, että meidän olohuoneessa on samanlainen taulu kuin Alisan olohuoneessa. 

Idean toteutus meinasi tyssätä valmiitten taulupohjien tyyriyteen: suurin löytämäni pohja oli 80x60cm (eli auttamatta liian pieni) ja hinnaltaan 12€. Päätin olla kärsivällinen (minäkö??) ja katsella löytyisikö jostain halvempia.  Saman päivän iltana kotiin päin talsiessa  pälyilin taas totuttuun tapaan  kaikki kotimatkan roskikset ja kas vain, roskisjumalat olivat jälleen suosiollisia: joku oli dumpannut vanhan mdf-kirjahyllynsä ulos. Iskin silmäni venkoilevaan mutta reilunkokoiseen taustalevyyn, jossa oli selvästi taulupohjapotentiaalia. Hirvittävän painavaa maalikassia toisella kädellä kantaen ja levyä toisella perässäni vetäen raahauduin läpi pimeän kaupungin. Onko nämä Diogeneen syndrooman ensioireita, kysyn..?

Venkoilun sain kuriin ruuvamalla (Toveri ruuvasi, khöm) rautakaupasta ostettua puurimaa levyn taakse, näin ikään:
 
Puuvahapötkylän avulla täytin naulojen jättämät reiät ja haljenneet kulmat sekä piilotin ruuviloiset... 
jonka jälkeen taulupohjarakennelma näytti tältä.
Pohjan viimeistelin vetämällä päälle muutaman kerroksen valkoista seinämaalia. Helppo nakki, koska levyssä oli jo ennestäänkin valkoinen maalipinta.

 
Sitten itse asiaan. Mustalla kenkävoiteella (puolikas tuubi riitti oikein hyvin) ikuistin tauluun Nirvanaa, jonka jälkeen ripustin (khöm khöm Toveri ripusti) komeuden (mitenkä se kuvissa ei näytä ollenkaan niin hienolta kuin livenä? ) seinälle.
Onhan tämä nyt tämmöinen halpa kopio. Hieno silti.

On muuten hirveä draivi päällä, valmista projektia pukkaa toisensa jälkeen!

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Hollantilaisveikot ja ruotsalaiskaksoset

Päivää taloon!
Koska kesää nyt piruvie vielä on jäljellä, sain tällä viikolla vihdoin laitettua parvekkeen kuntoon. Syy moiseen terhakkuuteen löytyi nätisti kotiroskiksen vieressä roska-autoa vartovista vincentvangogh-tuoleista, jotka tietenkin tuppautuivat seuraani vaikka kuinka yritin vain kylmänviileästi kävellä ohitse. Laitoin kaverukset parvekkeelle, jossa voivat chillailla iltaisin kynttilänvalossa kahden kukkatyypin kanssa. Melko askeettista apinafarmilaisella mittapuulla, mutta olkoon nyt. 
Ennen parvekeistuinten virkaa toimittavat kaksi vaaleanpunaista jakkaraa, jotka keväällä bongasin Ikean löytönurkasta neljällä eurolla.  Ruotsalaiskaksoset eivät kuitenkaan kestäneet Bilbaon polttavan kuumaa (not) aurinkoa ja   vaaleanpunaiset istuinosat  haalistuivat harmaansinisiksi. 
Vaahtomuovilla (vanhasta aurinkotuolin patjasta) ja Ikean kankaalla (taas) näistä tuli kuitenkin ihan  kelvolliset istuimet keittiöön, jossa istuimia ei edes melkein koskaan tarvita koska periespanjalaiseen tapaan ruokailu tapahtuu tietenkin olohuoneessa telkkarin äärellä. Mutta onpahan nyt kuitenkin paikka, missä persettänsä lepuuttaa kun keittiössä aamumyslit vetäisee napaan (ja siinä samalla sitten voi myös katsoa netistä laatuohjelmia, kuten Karpolla on asiaa).
 Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.


maanantai 28. maaliskuuta 2011

Arvatkaapa...

...että oonko pikkuisen kyllästynyt muuttamiseen ja siihen, että kun on liiaksi nähnyt edellisen asukkaan törkyjä, vaikuttaa koti ankarankin siivoamisen jälkeen vielä pikkuriikkisen etovalta?

...että sainko aikaiseksi minkäänmoista naamiaisasua karnevaaleihin? 

...etta onko gradu edistynyt toivotulla tavalla?

...etta oonko laittanut tikkua ristiin synttäriarvonnan eteen?

Olo on kuin tällä räkäisellä tuolilla, joka edellisen asukkaan residenssissä toimitti olohuoneen ruokapöydän  ainoan tuolin virkaa. En laittanut menemään kun kuuluu kalustoon ja sitä paitsi raahaanhan itsekin roskiksesta kamaa, joten liian ronkeli ei sovi olla. 
(Jepjep, meillä on lattiamatto.)

Päällystin Ikean kankaalla. Sutjakkaa hommaa, kului 15 minuuttia (kellosta katsoin). Kauempaa ei olisi voinutkaan ahertaa tämän parissa kun on niin kiire olla aikaansaamaton.

Oho, tämän jo kuukauden kestäneen vätjäämisen aikana Apinafarmille on ilmestynyt muutama uusi lukijakin. Rohkea teko, mutta tervetuloa kuitenkin mukaan!

perjantai 4. helmikuuta 2011

Nojatuoliaskartelija

Buenos tardesta vaan! En ole viime viikkoina ehtinyt, viitsinyt enkä edes oikein pystynyt harrastamaan askartelukenttätöitä vaan ollut vain tämmöinen nojatuoliaskartelijamöllykkä. Olen lähinnä keskittynyt kartoittamaan mitä minua ahkerammat askaroitisjat ovat saaneet aikaan. 

Jotta bloggaaminen ei unohtuisi aivan kokonaan, täräytän nyt kuitenkin eetteriin asiaa reipas vuosi sitten tehdystä nojatuolin kasvojenkohotuksesta. Näitä tuoleja sisko hankki aikoinaan itsellensä kaksi kirpputorilta, taisivat maksaa kympin kipale. Toinen päätyi jostakin syystä kotikotiin, josta minä sen viekkaana ja valppaana kotiutin itselleni (sittemin tuoli on kylläkin jälleen palannut takaisin kotikotiin). Alkuperäinen hieno verhoilu oli päässyt ratkeilemaan, lisäksi tuoli oli syönyt vuosien saatossa sellaisen määrän mähmää saumoihinsa, että jotain tartti tehdä. Tiukat pultit, joilla käsinojat olivat kiinni rungossa,  meinasivat jarruttaa hommaa (kiitos iskän niistäkin selvittiin), muuten oli iisibiisi verhoilla kun noin neliömäinen yksilö oli kyseessä.

Jalat olsi voinut hioa ja lakata, mutta oli vissiin niin tekemisen meininki että pääsi moinen unohtumaan. 

torstai 6. tammikuuta 2011

Aalloissa siis

 
Apinafarmin eka virallinen tutoriaali, olkaatte hyvät!

Merihenkinen vauvan makoilualusta

1. Pihistetään lentokoneesta huonolaatuinen fleeceviltti, piilotetaan ilmainen desin kokis käsilaukkuun, talletetaan samaan talteen myös vieruskaverin kosteuspyyhkeet ja sokerit. Jos matka on ollut tavallista tyyriimpi, kannattaa koneesta ottaa muistoksi myös oksennuspussi.

2. Säilytetään vilttiä  vuosikausia laatikossa, tullaan askartelukärpäsen puraisemiseksi ja ajatellaan, että vilttiä voisi jotenkin nopeasti piristää. 

3. Pestään viltti ja huomataan kuinka nukkaantuva yksilö on kyseessä. Jatketaan kuitenkin määrätietoisesti eteenpäin. 
4. Askarrellaan viltin parissa päiväkausia. Leikellään askarteluhuovasta erilaisia kuvioita ja kirjotaan huopaan silmiä, suita ja punaposkia. Äherretään vilttiä, huopaa ja niiden välissä olevaa vanulevyä paininjalan alle. Katkaistaan muutama neula. Leikataan viltin toiselle puolelle tarkoitettu kangas liian kapeaksi, kirotaan ja ommellaan lopulta  vilttiin kiinni tavallista lakanakangasta.  Ollaan muka ettei huomattaisikaan alati kasvavan nukan määrää.
5. Pistellään koko peiton ympäri pykäpistoja, virkataan kolme kierrosta reunaa päälle, tehdään tämä mielellään mahdollisimman pienellä puikolla ja rispaantuvalla langalla. Huomataan tässä vaiheessa, monen intensiivisen työtunnin jälkeen, että mopo on karannut pahemman kerran käsistä.

6. Kauhistellaan fleecen pintaan kasvanutta nukkaa, yritetään poistaa sitä nukanpoistajalla. Kauhistellaan sitten vielä vähän lisää nukanpoistajan aikaansaamaa nukkaa.
7. Kerrotaan äidille ylpeänä aikaansaannoksesta ja yritetään hämmentyneenä vastata kysymykseen "kai sen viltin voi pestä?". (Kyllä sen varmaan voi, huopakuviot vaan luultavasti venyvät ja paukkuvat muodottomiksi, fleece transformoitunee yhdeksi isoksi nukkapalloksi, alukangas alkaa vetää ja virkattu reunus purkautunee). Varustetaan viltti lapulla, jossa sen käyttöä ei suositella muuta kuin erittäin sisäsiisteille ja paikallaanpysyville (se nukka, nukka!) vauvaihmisille.