Näytetään tekstit, joissa on tunniste kangasväreillä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kangasväreillä. Näytä kaikki tekstit

torstai 28. maaliskuuta 2013

I never finish anythi

Ei mitään lisättävää.

(Teksti Pinterestistä, kirjainsabluuna Tigerista, kangastussi paikallisesta askarteluliikkeestä, näppärä ohje vetoketjun kiinnittämiseen tyynynpäälliseen Tosimummolta. )

lauantai 29. syyskuuta 2012

Koukuille koti

 
Koukkuvarastossa oli käynyt kato: en männäviikolla löytänyt koukun koukkua ja hyvä inspis meni hukkaan, kun en heti päässyt virkkaamaan. Myöhemmin lankanyssyköitä kaivaessani sain kokoon  kymmenisen koukkua ja päätin, että nyt tehdään koukuille koti. Vähän riskipeliähän tämä on, säilyttää nyt kaikki munat samassa korissa. Mutta se ei pelaa,  joka pelkää.

Aikaa tämän tekemiseen kului vain puolisen hujausta. Kankaana käytin joskus aikaisemmin kangasväreillä värjäämääni kangasta ja pätkän vanhaa tilkkukangasta. Tästä tuli turhan iso vaatimattomalle koukkukokelmalleni, joten säilytän nyt myös puikkojani kotelossa. Vaikka puikkojen kanssa läpän kääntäminen koukkujen suojaksi ei ole mahdollista, ovat puikot ja koukut pysyneet hyvin kotelossa, ei ylivuotoja. Hienoa!
Näin sen tein: Ompelin keltaisen (noin 30cm x 10cm) ja violetin (noin 30cm x 40cm) kankaan yhteen nurjalta puolelta, saaden näin aikaan 50 cm pitkän pötkön, jonka pitkät sivut siksakoin. Siksakoin myös lyhyet sivut, violettiin sivuun ompelin lisäksi päärmeen. Seuraavaksi asetin kankaan pöydälle oikea puoli ylöspäin, pistin kiinnitysnauhan kankaan päälle (suunnilleen puolen välin korkeudelle) siten, että sentti  siitä on kankaan reunan ulkopuolella. Tämän jälkeen käänsin violetin kankaan 12 cm korkuiseksi läpäksi (oikeat puolet vastakkain). Saman tempun tein kankaan toiselle päälle: keltainen kangas jää siis päällimmäiseksi (kts. kuva). Vikaksi ompelin sivusaumat jättäen toiseen sivuun pienen kääntöaukon. Käänsin pussukan oikeinpäin ja ompelin kääntöaukon umpeen. Lopuksi ompelin vielä koneella työn päältä violetin puolen täyteen "koteloita" koukuille. 

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Arkajalat

 
Yritin raivata tilaa mininaulakkoomme kun törmäsin tähän viime jouluna Toverille annettuun huppariin. Olin  kaukaaviisaana hankkinut kesän alennusmyynneistä vitosella mustan miesten hupparin, johon sitten joulun alla kangasvärivimmassani painoin The Goonies -elokuvan logon, jonka olin tietenkin löytänyt täältä. Gooniesit olivat vieneet Toverin sydämen jo lapsena, mutta itselleni vuonna 1985 ilmestynyt elokuva oli täysin uusi tuttavuus. Olen kahteen otteeseen yrittänyt filmin katsoa, ekalla kerralla homma kaatui teknisiin ongelmiin, toisella kerralla uupumukseen. Vaikka itseltä pätkä on vielä näkemättä, uskon sen kuitenkin jo vuosikertansa ansiosta olevan  lajissaan erinomainen, aivan kuten samana vuonna päivänvalon nähneet Paluu Tulevaisuuteen -elokuva, Kymppitonni ja allekirjoittanut.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Pipo Wan Kenobi

Veljentytskyn kanssa vähän askarreltiinpaskarreltiin. Halusi Svea-pipon, mutta päädyttiinkin paljon tyylikkäämpään robottikuvioon (Stencilrystä). Vähäks tuli aigas magee, jou!

 
Äitille tein samanmoisen, mutta perhosprintillä. Pipon vuorikankaasta syntyi vielä reilunkokoinen huivi. Tuubihuivia ekaksi ajattelin, mutta kun olen tällainen old school -nainen niin tuommoisen kaksinkertaisen tavallisen huiviloisen vain surautin.

maanantai 20. syyskuuta 2010

Ihmisen ikävä toisen luo

Poden parhaillaan tunteista ylevintä, ikävää. Toveri jäi reiluksi kuukaudeksi kotiin sillä välin kun täällä päin maailmaa olisi tarkoitus tahkota opintopisteitä kuin viimeistä päivää. Kun kaihomieli iskee oikein tosissaan, niin silloin on sopivan subliimia katsella valokuvia. Eksyin myös kässäarkiston puolelle, josta löytyikin jotain aiheeseen sopivaa: toissakesäinen tyynyliina, jonka pintaan tallensin romanttisen real life -tilanteen, jossa Toveri on tiukassa niskaotteessa eikä pakotietä ole.  Näin meillä.
Kuva  on muokattu valokuvasta photarilla, jonka jälkeen se on painettu kankaaseen kontaktimuovia apuna käyttäen. Vaikka kangasväriputelissa ohjeistettiin tuotokset pesemään neljässäkympissä, on tyynyliina pyörinyt yleensä aina kuudessäkympissä eikä kuvalle (vielä ainakaan) ole mitään käynyt. 

Täytyypä muuten ohjeistaa toveria, että vaihtaa kyseisen tyynyliinan het'silleen, ettei totuus vaan pääsisi unohtumaan siellä reijonpäiviä vietellessä. 

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Meissä jokaisessa asuu pieni bambi

Kirppikseltä löytyneestä raitatrikoosta valmistui viime viikolla tuubihuivi, tällä viikolla puolestaan ohut kevätpipo siskolle synttärilahjaksi.  Kuvan löysin googlettamalla ihan vaan kylmän viileästi bambia ja stenciliä. Painojälki hirveätä söttöä, onneksi pipon saa sentään  käännettyä toisinkin päin jos ei jaksa värivammaista peuranpoikaa päivästä toiseen katsella.
Samalla vauhdilla surautin itselleni tämmöisen tylsän pääpannan. Kesäksi aattelin, jottei hipiä pala aurinkoa palvoessa. Näyttää lieventävän myös likahiuksisuuden ällöttävyyttä. Alkaa tämä raitatrikoo jo vähän kyrsimään, mutta ei se kangas vieläkään loppunut. Kun tästä nuukuusviikosta päästään niin heti kyllä suuntaan kirppikselle uutta kuosia etsimään.

tiistai 30. maaliskuuta 2010

Pelekääkkö nää polliisia?

Viime syksynä rakas ystävä lähti ruuhka-Suomeen työn perässä. Jotta ystävä ei unohtaisi siellä suuressa maailmassa mikä se Suomen paras paska kaupunni onkaan, ompelin jokapojan lakanakankaasta ystävälle kassin. Alunperin tarkoituksena oli askarrella kauppakassi, mutta eipä tuonne kyllä taida muuta sopia kuin maitopurkki ja nakkipaketti. Toripolliisia esittävää valokuvaa pelkistin photoshopilla  ja sitten leikkelin sabluunan kontaktimuovista. Tunnistettavuutta olisi lisännyt olkanauha, mutta en vallankaan huomannut moisen puuttumista ennen kuin olin jo päässyt vauhtiin kangasvärien kanssa. Vissiin olenkin laittanut oikein vitosvaihteen päälle kun tuota väriä on näköjänsä myös siellä missä sitä ei pitäisi olla... Vaikka kassista tulikin ehkä hieman töhryinen ja vahingossa työläisromanttinen, niin ajatus kuitenkin oli vähintäänkin kelvollinen.

lauantai 27. maaliskuuta 2010

Lahjapoliittinen kokonaisratkaisu

Askarteluapinan lahjapoliittisena linjauksena on jo muutaman vuoden ollut se, että vähintään seitsämänkymmentäviisi prosenttia vientiin tarkoitetuista lahjoista olisi omaa apinafarmilaista tuotantoa. Prosentuaalisesti alati kasvavan oman tuotannon osuuteen negatiivisesti vaikuttavat ennen kaikkea piikit opiskelusuhdanteissa sekä ajoittaiset, hyvin valitettavat inspiraatioromahdukset. Askarteluajan tarjonnan ja lahjojen kysynnän välillä vallitsevaan  epäsuhtaan on haettu ratkaisua muun muassa tuotantoaikojen kiristämisellä. Tämä ei kuitenkaan ole johtanut toivottaviin lopputuloksiin: tuotantomäärien nousemisen sijaan on havaittu ainoastaan tuotteiden kvalitatiivisten ominaisuuksien heikkenemistä. Nykyisessä lahjapoliittisessa kokonaisratkaisussa ongelmaa on lähestetty osittaisen tuotannon ulkoistamisen kautta. Käytännössä tällä viitataan puolivalmiiden tuotteiden hankkimiseen ja niiden jatkojalostamiseen apinafarmilaisessa tuotantoyksikössä sekä lopulta näiden personifikoitujen lahjojen toimittaiseen asiakkaalle.  

Ja sehän toimii! Viime kesänä lahjantarpeen yllättäessä kiirusta pukkasi oikein olan takaa (tai ehkä se oli kuitenkin vaan lorvikatarin syytä), mistä syystä kangasvärit olivat silloin kova sana. Ruskea t-paita on kiva sillänsäkin, mutta lahjana ehkä hieman mitäänsanomatohko, siispä säpinän lisäämiseksi päädyin painamaan paidan etupuolelle pikkunätin perhoskuvion ja selkään kantajansa nimen. Nopea vilkaisu tänne, mallin valinta, sabloonin leikkelyä kontaktimuovista, värien tupsuttelua ja lopuksi raudalla silittelyä, ja kappas vaan: sehän on ilmiselvä lahja.