maanantai 31. toukokuuta 2010

Miten valmiiksi tullaan

Virkamiesruotsipeitto valmistui eilen eli justiinsa silloin kun pitikin. Tuli kyllä niin  mieleinen, tosin reunakaistaleessa olisin voinut tsempata vähän enemmän. Tämän alle karkkinokosia mahtuu ottamaan vähän pitempikin immeinen, sen verran pitkänhuiskea peitosta tuli. Taikinajuureksi seuraavaan peittoon jäi kolme kerää lankaa, muuten sain kaikki pikkukerät kulutettua.
Hirveätä kiirusta  muka pitänyt ja samanlainen meno näyttää jatkuvan.  Kun peittoprojekti on nyt kuitenkin alta pois, luulisi askartelutahdinkin kiihtyvän. Postaustahti pysynee silti samanlaisena eli ihailtavan harvana, sillä seuraavien päivien (viikkojen?) bloggausolosuhteissa olisi toivomisen varaa. Lupaan laittaa näppäimistön laulamaan heti kun pääsen taas aloilleni asettumaan.

torstai 13. toukokuuta 2010

Takaisin sorvin ääreen

 Taannoin aloittamani jämälankapeitto a.k.a virkamiesruotsipeitto on nyt tässä pisteessä. Seiskaveikkaa olen ostanut tosin jo melkein kolmenkympin edestä ja vielä pitäisi vissiin ainakin kaksi kerää ostaa, joten vähän kyseenalaista puhua tässä yhteydessä jämälangoista. Kun olen saanut kuriin langanpätkänperkeleet, niin pääsen kokoamaan peiton ja virkkaamaan siihen reunuksen. Tämähän näyttää valmistuvan ihan ennätysajassa. I'm on fire, selvästikin!!!


Nyt on pakko laittaa tähän yksi kotikotona oleva juttu, joka valmistui jo vuosia sitten. Tämä on roikkunut jonkun omankin kämpän oven ovisilmää koristamassa, mutta nykyään siis apinavanhemmat saavat tirkistellä härönaapureita hamahelmityypin suun kautta. On se kyllä jo vähän kärsinyt, mutta aika symppis silti.   

Toljottelin tuossa Euroviisujen esikatselua ja olin että täh, kun näin Kyproksen videon. Virkistävää tietty etteivät ole ruvenneet vääntämään videolle euroviisumaista tekotaiteellista paskaa, vaan ihan vaan pelkkää paskaa. Viisut muuten voittaa Ranska  Allez!Ola!Olé!  -hetkutusbiisillään. Ettäs tiedätte. 

lauantai 1. toukokuuta 2010

Väliaikatietoja

Apinafarmin maailmankaikkeuden eka tilkkutyö, jota tässä hartaudella on kursittu kokoon viime viikonloppuina, on nyt tässä pisteessä. Ruudut, joita on rapiat 280 kappaletta, ovat kooltaan 13,5 x 13,5 cm, joten ihan mukavan kokoinen viltti tästä on tulossa. Tilkut on yhdistetty, vielä pitäisi (kai) saada reunat kasaan, joku vanu tuonne väliin ja tikkaus vielä kaiken päälle.


Sitten tilkuista tunnustukseen. Olen ihan että aah kun sain Puikko Hukassa -blogin Anniinalta tunnustuksen. Kyllä nyt kelpaa!


Tämä pitäisi antaa eteenpäin seitsämälle blogille, mutta säästeliäänä tytönhupakona annankin sen vaan kolmelle blogille, jonka uudet blogipäivystykset jaksavat sykähdyttää sydäntäin!

Kyyhylly (jonka nimen olen näköjänsä tähän saakka lukenut Kuuhyllyksi.)
Pienet mustanaamiot Nappi & Penni (enkä edes ole koiraihmisiä.)
Puikko hukassa  (enkä laita tätä nyt vaan siksi, että sain oman tunnustuksen täältä. Jos en tykkäisi, niin en laittaisi, mutta minäpä tykkään.)

Vapun myötä löysin muuten vahvan haastajan hennalle. Vähän ollut ongelmia, ettei tuo henna jätä jälkiä, mutta intialainen kanakorma näköjään jättää. Viime yönä nautin pikkuisen hiukopalaa ja tänä aamuna oli keittiön pöytä (joka muuten legendan mukaan on kuulunut Carola "Rakkauden jälkeen" Standerskjöldille) sen näköinen, että sen päälle oli tehty jonkinsortin radioaktiivisia kokeita. Eli seuraavaksi sitten kanakormaa kropan pinnallekin.

Nyt Apinafarmi hiljenee vähintäänkin viikoksi, koska ajattelin mennä metsään.