tiistai 28. joulukuuta 2010

Oili Ovisilmä Vol. 2

Joulunpyhinä löysin hamahelmet uudestaan monen vuoden jälkeen. Vissiin olen juuttunut kuitenkin vanhoihin kuvioihin, kun en saanut muuta aikaa kuin melkolailla täsmälleen samanlaisen naaman kuin  ekasta helmeilemästäni ovisilmähemmosta, pikkuisen huonomman vain. Olisi ollut edes jotain muita värejä, niin ei olisi tullut ihan näin veljeksiäilveksiä. Nenäkin meni vinoon, nyt sen nään. Aika kuitenkin kului rattoisasti, kruunasin homman vielä silittämällä hamahelmialustat käyttökelvottomiksi.
 
Veljenpoikakin askartelipaskarteli, ei sielupielua vaan kotiansa koristamaan verisen haamunpään, mummonsa tosin luuli sitä pandakarhuksi. Mikäs siinä, hienohan siitä tuli. Näkemystä on ja silleen.

lauantai 25. joulukuuta 2010

Bulalakkeja odotellessa

 
Pitkän aikaa olin sitä mieltä, että kauluri oli noloin talvipukine heti kypärälakin jälkeen.  Kauluritraumat ovat kuitenkin taaksejäänyttä elämää, ainakin kaverille uskaltauduin joululahjaksi neulomaan muhkean kauluriyksilön.
 
Kutosen pyöröpuikoilla tein ensin reilut 70 silmukkaa, jonka jälkeen toistin  (mielestäni älyttömän ovelaa) kuviota: 2 oikein, 2 nurin, neljä kierrosta tällä tavalla. Viidennellä kierroksella kuviota "siirretään" yhden silmukan verran menosuuntaan eli ensin tehdään yksi nurja, sitten 2 oikeaa, 2 nurjaa, 2 o, 2 n jne. Tätä samaa taas neljä kierrosta, ja viidennellä kierroksella kuviota humpsautetaan jälleen yhden silmukan verran eteenpäin. Pelkkää nurjaa ja oikeaa, mutta ei ihan niin puultamaistuvaa hommaa kuin oikeanurjan neulominen monesti on. Jotenkin tolleen se meni.
 
Ps.  Saattoi käydä niin, että ostin tätä varten muutaman vyyhdin lankaa, vaikka taannoin kovastikin uhosin että vanhassa vara parempi. Toisaalta tästä ei jäänyt lankaa jäljelle kuin ihan mininötterö, että lankavarasto ei juurikaan kasvanut, no worries siis!

Pps. Reeta, yritin olla kuolaamatta kauluria liiaksi sitä kuvatessani.

torstai 23. joulukuuta 2010

Dohvelisankari

Innolla -blogista bongasin hyvä tovi sitten mainion ja helpon tohveliohjeen. Vaikka nyhräsin pikkukoukulla, valmista tuli yhdessä illassa. On muuten jämyt (ja ehkä ihan pikkuisen miehiset, siksi nuo nyrkinkokoiset, vaaleanpunaiset kukat). Menivät syntymäpäivälahjaksi, ei jeesukselle, vaan Toverin siskolle. Toivottavasti eivät pyöri jaloissa.

Jaaha, huomenna sitten kinkkua napaan. Alkon tapaan toivotan koko Suomen kansalle rauhallista joulua!

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Mutta suurin niistä on rakkaus

Oli askarteluvarasto päässyt vähän paisumaan. Vedin kamppeet kaapista alas, osan pakkasin jo muuttolaatikkoonkin.  Yksittäisten kuriositeettien (pehmopupun irtopää, puoli kiloa rautalankaa kahden sentin pätkinä, mokkasaappaista leikatut hapsut...) lisäksi kaapin kätköistä paljastui myös vino pino luonnoksia ja muita wannabe-taiteiluja.

Vuosi sitten tussasin häälahjan kylkeen kortin, johon taiteilin tuon pikkuisen käytössä kuluneen, mutta niin  nättilöisen lauseen. Heti ekalla kerralla ei kuvasta tietenkään tullut mieleistä, joten näitä luonnoksia tallentui askartelukaappiin useita kappaleita. Samaisesta kaapista löytyi myös tyhjillään möllöttäviä kehyksiä, joista metallisiin valikoituivat yhdet kätöset. Keittiöön päätyi tämä lopulta, muistuttaa sieltä fairyn ja muropaketin välistä, että mikä se elämässä oikeasti on tärkeää.

Vuonna 1989 tai 90 käytiin ruskaretkellä Norjassa. Se oli reteä reissu se. Muut istuskeli nuotiolla ja söi makkaraa, tälle taas oli laittettu kanamunalakki päähän ja sen jälkeen sysätty syrjemmälle kiviä katsomaan. No ei... Oikeastihan  olen vetäytynyt ihailemaan vuosituhannen tyylikkäimpiä hanskoja, joiden kämmenselkään ilmestyi ilman kylmetessä yksisarvinen! Amazing!
 Mukavia muistoja kannattaa haalia ja hoitaa, tällä kertaa pensselin ja akvarellivärien avulla.

torstai 9. joulukuuta 2010

Pugs

Joulukuu ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan. En ole istuskellut kynttilänvalossa käsitöitä tehden ja glögiä sivistyneesti siemaillen. Sen sijaan olen vuorotellen kironnut ja kiitellyt lakkoajia, istunut lentokoneissa, tehnyt useita matkatavarankatoamisilmoituksia (ja käynyt kahteen otteeseen myös uusimassa garderobia Finnairin ja vakuutuksen piikkiin) ja ollut muutenkin hiukkasen stressaantunut.  Ja väsynyt.  Joka aamu herätessäni luulen olevani jossakin toisaalla. Äsken laskin, että joulukuussa tulen olemaan kokonaisuudessaan  neljä päivää kotona, Toveria näen seitsemän päivän verran. Tavallisesti joulukuu on kuukausien kuningas, mutta koska tänä vuonna se näyttää menevän ihan ohi, ajattelin suhtautua koko jouluun Mielensäpahoittajan asenteella. Että joulukalenterien sijaan vaan perunakalentereita tännekin. 

Marraskuussa olin kuitenkin havaitsevanani jonkinmoista kuplivaa joulutunnetta sydänalassa. Sain muutaman jutunkin silloin tehtyä, nyt pääsen jo esittelemäänkin yhden kun sain viestiä, että paketti oli jo määränpäässänsä. 

Törmäsin tässä taannoin Etsyssä gemmabearin kauppaan, josta bongasin tämän söpöläisen. Pyörää ei kannata keksiä uudelleen eikä hyviä ideoita päästää menemään, mistä syystä päätin  harrastaa apinointia ja lahjoa  lopputuloksella erään valloittavan mopsineidin ja sen kaverin emäntää ja isäntää.

Toteutus ontui vähän joka vaiheessa. Ensiksikin kangastusseilla olisi syntynyt kivempi ja kestävämpi, mutta moisten puutteessa turvauduin silitettävään tulostuspaperiin ja Paintiin, tuohon kaikkien piirustusohjelmien äitiin. Rämpläsin ehkä tunnin jetsulleen oikeaa sävyä murren pintaan, tulostin jopa koeversion, koska silitettävää paperia oli jäljellä vain puolikas aanelonen. Kun oli tosi kyseessä, päätti tulostin laittaa lopun kerskakulutukselle ja tulosti kuvan mustavalkoisena.  Lisäksi silitin kuvan jostain syystä kassin yläreunaan enkä suinkaan keskelle. Vuorestakin tuli liian iso.   Mutta ajatushan se tärkein oli eikä yksi kolo kai komiassa haittaa.