tiistai 22. helmikuuta 2011

Piristysruiske

 
Hyvään saumaan lähetti Kolkytneljä neliöö -blogin Tinuhe tunnustuksen, piristi nimittäin kummasti kevätväsynyttä elämää ja sai ainakin tämän yhden postauksen verran myös blogiin eloa. Tattista siis vaan, Tinuhe!

1. Milloin aloitit blogisi?
Näemmä melkein vuosi sitten. Ensi kuussa pääsen pitämään blogihistoriani ensimmäistä arvontaa!! Se on pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri Askarteluapinalle. Suotavaa olisi, että arvontaan  osallistuisi jokunen muukin kuin äiti, joten kaikki nyt merkkaamaan kalentereihin, että ensi kuussa Apinafarmilla arvotaan (en kyllä tiedä mitä). Tämä ei muuten sitten ollut minkään sortin lupaus, nounou.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee? 
Askartelua ja muita elämän olennaisuuksia.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Kässäblogien joukossa melko peruskauraa.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen? 
Olin jo hyvän aikaa valokuvannut askartelujani, jottei unohtuisi mitä sitä on oikein tullut tehtyä. Bloggariksi rohkaistun sen jälkeen, kun eräs kaveri tunnusti kirjoittavansa blogia. Siis copycat mikä copycat.    

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Päivitystahtia. Ulkonäköä. Banneria (vai miksi tuota nimijuttua kutsutaan). Niin ja sitä, että tuossa sivupalkin kohdassa Tunnisteet nuo Materiaalia ja Sukkapuikolla on isolla alkukirjaimella ja loput kuitenkin pienellä. Mutta kun ei osaa niin ei osaa, yritin ja yritin ja sitten luovutin.    

Vissiin homman nimi olisi, että sitten tämä tunnustus laitetaan eteenpäin. Mainitsen tässä nyt vain tämmöiset kuin Tyttö kylmän maan (muun muassa hienoja ja söpösiä virkkausjuttuja), mai makings (herkullisen näköinen blogi ja hienoja virkkauksia täälläkin) sekä muutama päivä sitten löytämäni VMSomⒶKoppa, jonka lukemisen jäljiltä olen vieläkin ihan inspiraatioähkyssä. Tämä tunnustus on saattanut noissa blogeissa jo kiertääkin, ja vaikka ei olisikaan, niin tämän saa ottaa ihan vaan kiitoksena mielenkiintoisisten blogien ylläpitämisestä (mutta halutessa tietysti saa vastatakin)!

Ettei menisi ihan lällyilyksi, niin yksi kovalevyltä kaivettu kuva kehiin: äitille joululahjaksi vuonna 2008 askarreltu rintakoru, jonka mahtipontisesti nimesin C-vitamiiniksi. Tarveaineina askarteluhuopaa, muliinilankaa ja rossi. Aappelsiini on  riippunut äitin kaulanauhassa ja voin kertoa, että kahden vuoden käytön jälkeen on aika päässyt pikkuisen rupsahtamaan.

 Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

perjantai 4. helmikuuta 2011

Nojatuoliaskartelija

Buenos tardesta vaan! En ole viime viikkoina ehtinyt, viitsinyt enkä edes oikein pystynyt harrastamaan askartelukenttätöitä vaan ollut vain tämmöinen nojatuoliaskartelijamöllykkä. Olen lähinnä keskittynyt kartoittamaan mitä minua ahkerammat askaroitisjat ovat saaneet aikaan. 

Jotta bloggaaminen ei unohtuisi aivan kokonaan, täräytän nyt kuitenkin eetteriin asiaa reipas vuosi sitten tehdystä nojatuolin kasvojenkohotuksesta. Näitä tuoleja sisko hankki aikoinaan itsellensä kaksi kirpputorilta, taisivat maksaa kympin kipale. Toinen päätyi jostakin syystä kotikotiin, josta minä sen viekkaana ja valppaana kotiutin itselleni (sittemin tuoli on kylläkin jälleen palannut takaisin kotikotiin). Alkuperäinen hieno verhoilu oli päässyt ratkeilemaan, lisäksi tuoli oli syönyt vuosien saatossa sellaisen määrän mähmää saumoihinsa, että jotain tartti tehdä. Tiukat pultit, joilla käsinojat olivat kiinni rungossa,  meinasivat jarruttaa hommaa (kiitos iskän niistäkin selvittiin), muuten oli iisibiisi verhoilla kun noin neliömäinen yksilö oli kyseessä.

Jalat olsi voinut hioa ja lakata, mutta oli vissiin niin tekemisen meininki että pääsi moinen unohtumaan.