keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Parempi naapuri näkymättömissä kuin kymmenen oksalla

Keittiömme ikkunasta eivät avaudu huikentelevaiset maisemat, joissa silmä lepäisi kuppia tiskatessa. Jos ulos uskaltaa kurkistaa, mitä todennäköisimmin takaisin tuijottaa naapuri. Ei ole linnunlaulua ja puiden huminaa, niiden sijaan voi korkeintaan kuulla naapurin tuhinaa. Tämä johtuu siitä, että ikkuna antaa sisäpatioon, joka on pitkä ja pimeä kuilu, jonka pohjalta elämää ja naapuria katselemme. Jottei naapureiden tarvitsisi päivät pääskytysten äimistellä suomalaista jurotusta, päätin tehdä asialle jotain: lampsin vuoden alussa paikalliseen halpahalliin, josta lampsin takaisin kotiin kahden metrin rulla ikkunakalvoa (4€) mukanani.   Ajattelin, että ikkunan peittäminen kokonaan muovilla olisi ollut ihan liian konservatiivinen ratkaisu, minkä vuoksi päädyinkin leikkaamaan kalvosta ympyröitä. Turnauskestävyyttä koeteltiin, kun säilyketölkin avulla ensin piirsin kalvoon ympyrät (satakaksikymmentä ympyrää), jonka jälkeen saksilla ne irti leikkasin. Kinkkisin osuus koitti kun piti taustapaperi poistaa näistä sadastakahdestakymmenestä lätkästä. Viimeinen osuus, eli ympyröiden kiinnittäminen ikkunaan saippuaveden avulla sen sijaan kävi leikiten.

Hyvin ovat ikkunassa pysyneet ja asiansa ajaneet. Askarteluapina kiittää ja kuittaa.

torstai 24. toukokuuta 2012

Karkkikapulat

Tänään olen taas puuhastellut olennaisten asioiden äärellä:  maalannut keittiökapuloita. Ideaan törmäsin täällä (vaikka oikeasti löysin kuvan Pinterestin ihmeellisestä maailmasta). 
Tähän puuhaan pystyvät myös ne, joilla peukalon sijasta on keskellä kämmentä kaksi vasemman jalan isovarvasta. Ei tartte nimittäin muuta kuin uittaa kotoa löytyviä keittiöutensilioita maalipurkissa (kannattaa kuitenkin hyödyntää vanhoja maalipurkin jämiä tai rautakaupan poistomaaleja, muuten voi paistinlastasta tulla turhan tyyris kapistus) ja sen jälkeen liiat maalit suditaan pois.  Kaltaisteni riuskaotteisten tekijöiden tosin pitää suorittaa em. kahdesti, sillä onhan täysin ymmärrettävää, että keskittyessä suuriin linjoihin on helppoa puolihuolimattomalla ranneliikkeellä lennättää vastamaalatut puukapulat ilmaan sillä viisiin, että vaaleanpunainen kapula sotkee sinisen kapulan, joka puolestaan tuhrii vihreän ja pinkin naapurinsa. Keltaisissa ottimissa on vihreää ja pinkkiä maalia ja viereisessä turkoosissa kapulassa puolestaan keltaista. Vaaleanpunainen kapula sulkee ympyrän saaden pintaansa niin sinistä kuin turkoosiakin maalia.   Tätä, lapset, kutsutaan dominoefektiksi.

Mutta vastoinkäymiset vain kasvattavat luonnetta, näin minulle on kerrottu. Always look the bright side of life.

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Tunnelmavalot


Koska viimekesänä huomasin, että etevänä biologina onnistun parvekkeellamme kasvattamaan floran sijasta vain erilaista pienfaunaa, päätin tänä kesänä muuttaa parvekevarustelun suuntalinjoja ja satsata resurssit  leisuretoimintaan. Aloitin valaistuksesta. Ajatus lähti näistä lampuista, mutta koska muovimukeja ei just sillään eli hetinyt ollut saatavilla, kaivoin kaapista tyhjiä lasipurkkeja ja annoin palaa. Tigerista hankkimiani kuviopapereita silppusin antaumuksella, silppujen reunaan leikkelin vielä saksilla pieniä lovia, jotta paperit myötäilisivät paremmin, suorastaan nuolisivat, purkin kurveja. Vedellä lantratulla erikeepperillä  kiinnitin silput purkin pintaan, jonka jälkeen lyhdykkä olikin kuivumista ja spraylakkausta vaille valmis.

Nopean toiminnan naisena korkkasin terassikauden samantien auki eilen kun lyhtyjen (onko vähän rehvakasta puhua pilttipurkkituikuista lyhtyinä, mitähäh?) lakkakerros oli sen verran kuivahtanut, ettei käsi jäänyt junttaan koskiessa. Tunnelmavalaistuksen ollessa vihdoin kohdillaan, saatoin täysin rinnoin keskittyä chillailuun boheemilla parvekkeellani. Istuksin minuutin kylmässä ja pimeässä toverin pälyillessä minua epäluuloisesti  parvekelasin toiselta puolelta.  Kesä hei, nyt ihan oikeesti,  tulisit jo

P.S. Hirveä draivi päällä, pitäis vissiin vähän rajoittaa. 

tiistai 22. toukokuuta 2012

Tyynystys on askartelulaji, jota harrastetaan erityisesti pimeinä kevätöinä


Rupesin tässä yksi yö taas tyynystämään. Lakanakankaalle asettelin hirrrrweesti tilkkuja, jonka jälkeen vedin laidasta laitaan ompelukoneella niin kauan kuin lankaa riitti. Tällä tekniikalle me pojat ala-asteella tehtiin joulukortteja, sillä erotuksella tosin, että päällimmäiseksi piti aina ommella tylliharson palanen. Tyynyt näyttäisivät kuitenkin pysyvän kasassa ilmankin. Suuren Valkoisen Tyynystäjän elämä helpottui huomattavasti myös kun löysin  ohjeet siihen, miten vetoketjun saa näpsäkästi ja siististi ommeltua tyynyyn.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Nappisaurukset

Muovieläimien spreijaaminen on vissiin ollut ihan hip jo tovin, ainakin Pinterestin kautta niihin olen useammankin kerran törmännyt. Ite hyppäsin tämän junan kyytiin kuitenkin vasta kun näin miten  Emilia Näpertelyä ja paperinpaloja -blogista oli tehnyt hienoja dinosauruspurkkeja. Apinoin ihan täysin, maaleina käytin maaleja joita kotoa löytyi. 

Ja tämänkertaisen bloggauslötväyksen katkaisi ja sanaisen arkkuni aukaisi Hilmukalta saamani tunnustus, joka
oivallisesti piristi verkkaista sunnuntaipäivää.
Nyt pitäisi kiittää bloggaaja, jolta tunnustus tuli (Kiitos Hilmukka), lisätä Award -kuva postaukseen, kertoa 7 satunnaista faktaa itsestäni ja nimetä 15 bloggaaja, joille antaa tunnustuksen.

No tästä lähtee: 
1. Olen joutunut blogeissa kiertävän trendin riivamaksi ja tällä hetkellä minua vaivaa pakottava tarve laittaa tavarat värijärjestykseen. Kun huomaan, että elinympäristössäni on jotain, jonka voi värikoodata, tehtävä saa heti High Importance -statuksen ja kaikki vähäpätöisempi jää samantien.
2. Toisaalta järjestelyinto ei ulotu koskemaan vaatekaappia, jonka siisteystason perusteella menisin 13-vuotiaasta teinistä...
3. ...vaikkakin on sanottava, että menisin teinistä myös babyface-naamani ansiosta (jossa kuitenkin huomaan jo ikääntymisen merkkejä eli ryppyjä) sekä maidonkulutuksestani, joka on valtaisaa. 
4. Maito on muuten parasta jääkylmänä, kuten mikä tahansa muukin juoma. Kuumien tai lämpimien juomien aiheuttama sisäinen hiki on erittäin epämiellyttävää, minkä vuoksi en ole koskaan esimerkiksi juonut kahvia. Toverin tapa syödä murot lämmitetyn maidon kanssa on pelkästään oksettavaa.
5. Olen hirveän huono tunnistamaan lauluja enkä osaa käyttää järkeviä hakusanoja googlettaessa. Etsin Näpertelyä ja paperinpaloja -blogin dinosauruspurkkeja seuraavanlaisella hakulausekkeella: "dinosaurus spray pähkinä". You get the idea.
6. Ryyditän puhettani jatkuvasti "hauskoilla" tv:stä poimimillani hokemilla, kuten "eniromaista", "hirrrrweeen kiva" ja "esh una fiessshta".
7. Muihin ennalta arvattaviin sananparsiini kuuluvat "No moi",  jolla tapaan aina aloittaa puhelun sekä "No niin, heippa", jolla ytimekkäästi päätän jutustelun. 

Nyt tää antais tän tunnustuksen eteenpäin esimerkiksi  Eilen tein -blogille joka on ihan hiiiirrween hyvä puuhailublogi, kannattaa kurkata jos on uusi tuttavuus.

Sain keväämmällä myös NYkin ja hellan välissä -blogin Tuulevilta haasteen esitellä viisi ulkosuomalaista blogia. Haasteeseen tarttuminen on kestänyt yleisen saamattomuuden takia, mutta myös siksi, etten ihan heti keksinyt noin montaa kriteerit täyttävää blogia. Nyt keksin luullakseni yhden: Melkein kuin uusi.  Krisse bloggaa Virosta käsin, kivoja kierrätysjuttuja sekä ennen kaikkea eniromaisia valokuvia.

No niin, heippa.