Näytetään tekstit, joissa on tunniste loppuis jo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste loppuis jo. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Panta, vol. 2

Veljentytön rusettipannasta innostuneena päätin itsellekin neuloa pääpannan.  Kahden ja puolen puikoilla jurmutin tätä tulemaan tico tico -langasta otsa rypyssä ja kulmat kurtussa. Ei ole vissiin ihan minun juttuni noin ohuet langat. Usko meinasi nimittäin loppua. Mutta lanka ei, kerä on vieläkin käytännössä melkein korkkaamaton.

Pannasta ei tullut ihan hurjan muhkeaa trendiyksilöä, enemmänkin semmoinen kinnaava "alakoulun ope ulkovälkällä" -versio. Mutta se ei ole ollenkaan huono juttu se. Hyvä juttu on myös se, että minulle ei ole napsahtanut nakkia muotibloggaajana. Oli  nimittäin aika nihkeänlaista hommaa yrittää saada panta ikuistetuksi in action. En osannut päättää esimerkiksi, että katsoako kameraan vai coolisti ulos kuvasta, niinpä useassa kuvassa katson toisella silmällä kameraan, toisella ulos. Mutta kompromissi se on aina kompromissikin. Valikoin teille tähän edustavimman otoksen, näin olkaa hyvät, vaikka kuitenkaan ette edes huomaa pantaa ollessanne lumoutuneita suloisesta koiranpentukatseestani. Vuh Vuh!
Nonni, nyt kiitos jotain henkeä nostattavia käsityöideoita kehiin, eihän tämmöistä nuivaamista taas jaksa.

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Käsityökaurapuuroa

Harmaa kaulahuivi Toverille. Aloitettu yli vuosi sitten, saatettu väkipakolla loppuun viikko sitten. Kahden kerän verran tainnuttavan tylsää tikuttamista, tuloksena, noh... Harmaa kaulahuivi. Se on nyt kuitenkin valmis ja ajanee asiansa. Mission completed.

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Filtti

 
Tässä vihdoin valmiina Askarteluapinan ja Askarteluapinan äiskän eka tilkkutyö eli päiväpeitto eli filtti. Kunnia siitä, että filtti on valmis menee vanhemmalle Askarteluapinalle. Päällykankaan (eli varsinaisen tilkkuosuuden) tekeminen oli vielä ihan ok, mutta itse en olisi jaksanut taistella peiton vuorittamisen (tai siis vanun ja alukankaan kiinnittämisen) kanssa.  En ole tuotosta vielä livenä nähnyt, mutta äiskän lähettämän kuvan perusteella lopputulos on erittäin hyvä, ellei täydellinen.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Koukussa

Peruskoulun kässätunnit tekivät tehtävänsä ja vieroituin langoista hyväksi toviksi.  Muutama vuosi sitten eksyin katsomaan blogeja, joissa ihan älyttömän taitavat ihmiset olivat tehneet ihan älyttömän hienoja juttuja langoista. Ja tietenkin ajattelin, että josko sitten minäkin. 

Ekaksi sain jylkytettyä pienellä koukulla hieman oudohkon lippapipon, jonka jälkeen katsoin olevani jo tarpeeksi kokenut siirtyäkseni seuraavalle tasolle. Seuraavaksi virkkaustyökseni valitsin vaatimattomasti  parisängyn päiväpeiton. Kymmenen ensimmäisen isoäidin neliön jälkeen homma alkoi tympimään ja projekti joutui joksikin aikaan hyllytetyksi. Kun peitonraakile oli muhinut tarvittavan ajan lankakorissa (ja kun lämpömittari oli laskenut semmoisiin lukemiin, että villalankaa saattoi käsitellä ilman että se johti virkkaajan vaporoituimiseen) alkoi homma taas luistamaan.  Yhteensä neliöitä kertyi 104 eli riittävästi, että tekelettä saattoi  edes hyvällä tahdolla kutsua peitoksi. Ei tullut parisängyn peittoa, mutta kah, ihan kelpo  torkkupeittonen.

Tajusin vasta kun kaikki neliöt oli valmiina, että olisi ollut kätevää suunnitella ruutujen värijärjestystä etukäteen. Toisaalta nyt peitto antaa ah, niin ihastuttavan boheemin vaikutelman kaikessa epäsommittelemattomuudessaan (mikä ei kyllä ole totta, sillä oikeasti käytin hyvän aikaa ruutujen järjestelemiseen tietyn värilogiikan mukaisesti, vaikkakaan se ei edes näy lopputuloksessa).Ylipäätänsäkin värejä olisi ehkä pitänyt miettiä vähän tarkemmin sillä nythän peitto muistuttaa lähinnä Halinallen oksennusta. Mutta ei se kyllä haittaa, koska rrrrrakastan värejä. Seuraava peitto, joka meni lahjaksi olikin sitten niin harmoninen ja hillitty että. Siitä juttua tuonnempana.


Virkkaajana olen äärimmäisen malttamaton ja lyhytpinnainen. Haluaisin mielummin, että valmista tulisi just nyt eikä heti. Koska kuitenkaan en ole lännen nopein koukuttaja, tahtovat nämä tämmöiset projektit tuntua vähän pitkäpiimäisiltä. Lisäksi näihin saa kulumaan melko läjän lankaakin, jota sitäkään ei ihan päntiönään raaski ostaa. Toisaalta kun viimeiset langat peitosta on päätelty, oon semmoisessa endorfiinihumalassa että alta pois. Joten jos kaupungilla vastaan kävelee säkki edullista lankaa, niin pakko kai tuo olisi kotiin kantaa ja kattella, jos se peitoksi muuttuis.