Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sukkapuikoilla. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sukkapuikoilla. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Panta, vol. 2

Veljentytön rusettipannasta innostuneena päätin itsellekin neuloa pääpannan.  Kahden ja puolen puikoilla jurmutin tätä tulemaan tico tico -langasta otsa rypyssä ja kulmat kurtussa. Ei ole vissiin ihan minun juttuni noin ohuet langat. Usko meinasi nimittäin loppua. Mutta lanka ei, kerä on vieläkin käytännössä melkein korkkaamaton.

Pannasta ei tullut ihan hurjan muhkeaa trendiyksilöä, enemmänkin semmoinen kinnaava "alakoulun ope ulkovälkällä" -versio. Mutta se ei ole ollenkaan huono juttu se. Hyvä juttu on myös se, että minulle ei ole napsahtanut nakkia muotibloggaajana. Oli  nimittäin aika nihkeänlaista hommaa yrittää saada panta ikuistetuksi in action. En osannut päättää esimerkiksi, että katsoako kameraan vai coolisti ulos kuvasta, niinpä useassa kuvassa katson toisella silmällä kameraan, toisella ulos. Mutta kompromissi se on aina kompromissikin. Valikoin teille tähän edustavimman otoksen, näin olkaa hyvät, vaikka kuitenkaan ette edes huomaa pantaa ollessanne lumoutuneita suloisesta koiranpentukatseestani. Vuh Vuh!
Nonni, nyt kiitos jotain henkeä nostattavia käsityöideoita kehiin, eihän tämmöistä nuivaamista taas jaksa.

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Käsityökaurapuuroa

Harmaa kaulahuivi Toverille. Aloitettu yli vuosi sitten, saatettu väkipakolla loppuun viikko sitten. Kahden kerän verran tainnuttavan tylsää tikuttamista, tuloksena, noh... Harmaa kaulahuivi. Se on nyt kuitenkin valmis ja ajanee asiansa. Mission completed.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Rusettipanta

Veljentytön kanssa lomalla vähän yhteistyössä neulottiin. Ei ruvettu mitään monimutkaista juttua vääntämään vaan tehtiin hyvin simppeli pääpanta helmineuleella ja vissiinkin nallelangasta. Jätettiin tuo rusettilerpake irtonaiseksi, jotta pantaa voisi pitää silloinkin kun olo ei ole ihan rusettimaisen rempseä. 

Mepä ei alettukaan  pantaa tuon enempää koristelemaan, vaikka pikkuisen blingblingiä lisäämällä näistä vasta hienoja saisikin. Kurkatkaapa vaikka tänne, jos ette muuten usko.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Kun on oikein pieni

Tervetuliaislahjaksi eräälle pienelle miehelle väkersin unirätin, joka selvästikin näyttää olevan sukua ainakin tälle ja tälle jäniseläimelle. Mallia katsoin Toverin siskontytön kaupasta hankitusta rättelöisestä, jonka jälkeen sovelsin rankasti omien taitojeni ja käytettävissä olevien materiaalien mukaan. Unirättien funktio ei ole ihan täysin minulle valjennut, mutta kaipa tämä nyt pehmolelusta menee jos ei muuta. Ekaa kertaa puikotin myös legendaariset junasukat, saapa nähdä onko makkaravarsi maineensa veroinen.

Onnea vielä tätäkin kautta tuoreelle kokoonpanolle Ouluun!

lauantai 25. joulukuuta 2010

Bulalakkeja odotellessa

 
Pitkän aikaa olin sitä mieltä, että kauluri oli noloin talvipukine heti kypärälakin jälkeen.  Kauluritraumat ovat kuitenkin taaksejäänyttä elämää, ainakin kaverille uskaltauduin joululahjaksi neulomaan muhkean kauluriyksilön.
 
Kutosen pyöröpuikoilla tein ensin reilut 70 silmukkaa, jonka jälkeen toistin  (mielestäni älyttömän ovelaa) kuviota: 2 oikein, 2 nurin, neljä kierrosta tällä tavalla. Viidennellä kierroksella kuviota "siirretään" yhden silmukan verran menosuuntaan eli ensin tehdään yksi nurja, sitten 2 oikeaa, 2 nurjaa, 2 o, 2 n jne. Tätä samaa taas neljä kierrosta, ja viidennellä kierroksella kuviota humpsautetaan jälleen yhden silmukan verran eteenpäin. Pelkkää nurjaa ja oikeaa, mutta ei ihan niin puultamaistuvaa hommaa kuin oikeanurjan neulominen monesti on. Jotenkin tolleen se meni.
 
Ps.  Saattoi käydä niin, että ostin tätä varten muutaman vyyhdin lankaa, vaikka taannoin kovastikin uhosin että vanhassa vara parempi. Toisaalta tästä ei jäänyt lankaa jäljelle kuin ihan mininötterö, että lankavarasto ei juurikaan kasvanut, no worries siis!

Pps. Reeta, yritin olla kuolaamatta kauluria liiaksi sitä kuvatessani.

maanantai 6. syyskuuta 2010

Niukka sato


Apinafarmilla ei ole kesän aikana paiskittu hommia niska limassa ja kässäsatokin on sen mukainen: laihanlainen.            
Mahdollisuuden ostella söpöjä lankoja olisivat tarjonneet usealta taholta tulleet ihanat vauvauutiset. Inspiraatio on kuitenkin ollut hukassa ja ainoa vauvajuttu, jonka olen saanut aikaiseksi on kirjava, raglanhihainen ja napikas nuttu. Eka tämmöinen neulejuttu sitten yläasteen, joten en lähtenyt soitellen sotaan vaan turvauduin korinpohjalta löytyneisiin lankanöttösiin. Ja koska olivat nöttösiä, piti laittaa useaa väriä, jotta ei kesken lopu mikään. Ohjeita katsoin useammasta kässälehdestä ja kun jotain en ymmärtänyt, keksin itsen. Olisi ehkä kannattanut pysyä yhdessä ohjeessa ja tehdä se typerä mallitilkku. Ja muutenkin seurata ohjeita (eikä esim. laittaa neljän napin sijasta yhdeksää - ilman vauvakasta sisältöäkin työlästä napittaa)... En edes jaksa sanoa mitään tuosta kauluksesta.
Ei saa liian ankara olla, tämähän oli tämmöinen kokeilu. Ja kyllä tätä ehkä voi jopa käyttää, jos ei kyseessä kovin harteikas kaveri ole.

Tässä todistusaineistoa etten kieltäytynyt, kun Toveri kesäsellä ehdotti, että josko maalattaisiin eteinen vaaleanpunaiseksi! Nyt ei enää tästä matalasta majasta löydy yhtään valkoista seinää. Eniromaista!

Viikon päästä pohjoista kohti, kirppikset ja seiskaveikat, here I come!

maanantai 12. huhtikuuta 2010

We come in peace

Näillä sukilla toivon sulautuvani joukkoon kun pienet vihreät (pinkit) miehet saapuvat. Ajatushan oli peräisin täältä, mutta lopullinen toteutus omasta päästä johtuen kykenemättömyydestäni tulkita ohjeita.


Se, että flipflopien kanssa käytettäväksi tarkoitetut villasta tehdyt sukat saattavat vaikuttaa epäkäytännölliseltä on pelkkää hätäisten johtopäätösten tekemistä. Oikeastihan nämä ovat selvä funktionalismin riemuvoitto. Kesälläkin nimittäin saattaa olla, että pelkillä ohuilla sukilla ei tarkene. Ohuiden sukkien ja tavallisten villasukkien käyttö yhdessä kesällä (vaikka olisi luminenkin) olisi taas liioittelua. Pelkkiä tavallisia villasukkiakaan ei saata pitää, kun niiden löysähkön ja virttyneen kuoren sisällä varpaat saatta äityä vaikka minkämoiseen menoon (siis tähän pätee aivan sama kuin lapasien ja sormikkaiden kanssa: lapasia voi kyllä pitää sormikkaiden  kanssa, mutta ei ilman koska silloin sormet saa liikaa liikkumatilaa). Näissä E.T.-sukissa sen sijaan varpaat pysyy lämpöisinä ja napakasti kurissa ja nuhteessa. Eihän tämmöisiä ilman pärjää.

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Kaksin aina kaunihimpi

Tämmöiset pohkeita nuolevat gaunogaiset valmistuivat pääsiäislomalla. Tai siis toinen sukkahan syntyi jo kauan aikaa sitten, mutta sen kohtaloksi koitui elellä tähän saakka paripuolena. Uudesta kaverista tulikin sitten hieman löysempi, mutta onneksi vain jalkaterän kohdalta. En jaksanut ruveta purkamaan kun ei  siitä nyt mitenkään häiritsevän löysä tullut, mutta harmitti  vähän kuitenkin. Ohje oli tällaiselle pitsineulenoviisillekin helppo ja löytyi täältä. Taitaa jäädä näiden käyttö ensi talveen, on meinaan aika jämyä lankaa (paitsi nyt tietty kun sanoin noin, iskee takatalvi ja karmeat pakkaset...). Kaikkinensa ihan kivat tuli, mutta olisi voinut tulla kivemmatkin. 

Puikoilla on nyt eräät toisetkin sukat, mallia niihin on haettu puolestaan täältä. En tajunnut ohjeista yhtään mitään ja niinpä jouduin soveltamaan omasta päästä. Eka sukka kohta valmis ja vielä ainakin näyttää  ihan hyvältä, mutta eipä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Tänään ajattelin toljottaa telkkaria (Subilta tulee Treffit Pimeässä, saattaa olla vahva haastaja Sokkokokille...) ja josko siinä toljottaessa selviäisi tuliko sukasta sukka vai susi. Jatkoa seuraa. 

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Peukalopöpö

Kirppikseltä halusi välttämättä lähteä mukaani kasa lasten satusarjakuvalehtiä 60-luvulta. Vaikka jouduin pulittamaan seitsemästä lehdenraakileesta kolme ja puoli euroa, niin pakko oli ostaa, koska  jotain tällaista luulisinkin tarvitsevani seuraavaan projektiin. Laitan sakset laulamaan ja erikeepperin virtaamaan het'silleen kun kiireet vaan hellittää.
Lehdissä seikkailee muun muassa itselleni tuntematon tuttavuus nimeltä Peukalopöpö. Siis jos tuolla nimellä viitataan tuohon ukkeliin, vai lienekö se sadun nimi noin yleensä..? Aloin lukea tarinaa, mutta oli niin ihmejuttua, että jätin keskin ennen kuin olin päässyt siihen kohtaan missä selviää, että mikä tai kuka tuo Peukalopöpö mahtaa olla. Se etten muka tuntisi Peukalopöpöä, on kuitenkin pelkkää bluffia. Jonkin sortin pöpö iski ainakin silloin kun tätä rukkasta pusersin, nähtävästi vielä juuri sillä kriittisellä hetkellä kun piti peukalolle paikka päättää. Ohje on täältä, mutta ihan ite keksin rikkoa rutiineita ja töräyttää peukalon keskelle kämmentä. Kuvassa on yritetty kuitenkin kaunistella todellisuutta venyttämällä peukkua vasemmalle niin paljon kuin jänteistä vaan lähtee.   Onneksi yks vika ei komiassa haittaa!