Järjestelin eilen askartelulaatikkoa. Löytyi Scrabble -peli mielessä tehtyjä puulätyköitä, Diamond Glazea, vanha bilsankirja ja sormuspohjia, muunmuassa. Hetki reipashenkistä puuhastelua vesivärien, erikeepperin ja liimapyssyn kanssa, ja sormessa komeili koppis.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pensselillä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pensselillä. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 30. syyskuuta 2012
torstai 27. syyskuuta 2012
3in1
Toverin kanssa oltiin pälyilty, josko jostakin löytyisi edullinen sohva, jossa olisi riittävän pitkä chaise lounge. No eipä löytynyt, ei. Lopulta päädyttiin ostamaan käytettynä Ikean Kivik sohva (joka muuten kuljetettiin kerralla meidän pienessä ja takaovettamassa Pösössä kotiin!).
Hamstrasin vanhasta sohvasta kolme 90-luvun ruosteenpunaisella kukkakankaalla päällystettyä isoa istuintyynyä. Kerroin Toverille, että teen niistä lattiatyynyjä olkkariin, johon Toveri totesi kyynisenä, ettenhän minä koskaan istu lattialla. Pyörittelin silmiäni ja olin ihan että daa, vesa ei taas tajuu: en tietenkään ole istunut lattialla, kun ei mulla ole ollut lattiatyynyjä.
Sitten Toveri kuitenkin vähän skarppasi ja hokasi, että kun laittaa tyynyt päällekkäin, viritelmä toimii kotitekoisena chaiseloungena. Siitä se ajatus sitten lähti. Viidestä levystä rakenneltiin kulmarautojen ja puutappien avulla laatikko, jonka jälkeen maalasin laatikon sisäpuolelta. Päällystin laatikon ohuella superlon- ja vanulevyllä, ja sen sisälle, vanulevyn reunaan niittasin tarranauhaa, jota olin myös ommellut kangashupun reunaan. Lopuksi ompelin istuintyynyille uudet päälliset.
Ja voe että tuli hyvä, ihan 3in1 -systeemi, vähän niin kuin sveitsiläinen linkkuveitsi: on chaiseloungea, istuinta, lattiatyynyjä ja kaupantekiäisiksi vielä makuupatjakin. Tästä ei kuulkaa rahi parane.
Tunnisteet:
kierrätys,
ompelukoneella,
pensselillä,
vasara ja nauloja
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
Limskatankki
Meidän äiti oli saanut vision, että mökin saunan vihreä vesitankki oli saava uuden mehukkaan ja suihkuverhoon mätsäävän ulkoasun, ja mitäpä sitä äidin tahtoa uhmaamaan. Että jalipulirallaa vaan, niin me veljentytön kanssa tartuttiin pensseleihin ja maalailtiin tankin kylkiin etelän hetelmiä. Nyt se on varmasti kulmakunnan hienoin, tosin luultavasti myös ainoa, vesitankki.
torstai 24. toukokuuta 2012
Karkkikapulat
Tänään olen taas puuhastellut olennaisten asioiden äärellä: maalannut keittiökapuloita. Ideaan törmäsin täällä (vaikka oikeasti löysin kuvan Pinterestin ihmeellisestä maailmasta).
Tähän puuhaan pystyvät myös ne, joilla peukalon sijasta on keskellä kämmentä kaksi vasemman jalan isovarvasta. Ei tartte nimittäin muuta kuin uittaa kotoa löytyviä keittiöutensilioita maalipurkissa (kannattaa kuitenkin hyödyntää vanhoja maalipurkin jämiä tai rautakaupan poistomaaleja, muuten voi paistinlastasta tulla turhan tyyris kapistus) ja sen jälkeen liiat maalit suditaan pois. Kaltaisteni riuskaotteisten tekijöiden tosin pitää suorittaa em. kahdesti, sillä onhan täysin ymmärrettävää, että keskittyessä suuriin linjoihin on helppoa puolihuolimattomalla ranneliikkeellä lennättää vastamaalatut puukapulat ilmaan sillä viisiin, että vaaleanpunainen kapula sotkee sinisen kapulan, joka puolestaan tuhrii vihreän ja pinkin naapurinsa. Keltaisissa ottimissa on vihreää ja pinkkiä maalia ja viereisessä turkoosissa kapulassa puolestaan keltaista. Vaaleanpunainen kapula sulkee ympyrän saaden pintaansa niin sinistä kuin turkoosiakin maalia. Tätä, lapset, kutsutaan dominoefektiksi.
Mutta vastoinkäymiset vain kasvattavat luonnetta, näin minulle on kerrottu. Always look the bright side of life.
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
Nappisaurukset
Muovieläimien spreijaaminen on vissiin ollut ihan hip jo tovin, ainakin Pinterestin kautta niihin olen useammankin kerran törmännyt. Ite hyppäsin tämän junan kyytiin kuitenkin vasta kun näin miten Emilia Näpertelyä ja paperinpaloja -blogista oli tehnyt hienoja dinosauruspurkkeja. Apinoin ihan täysin, maaleina käytin maaleja joita kotoa löytyi.
Ja tämänkertaisen bloggauslötväyksen katkaisi ja sanaisen arkkuni aukaisi Hilmukalta saamani tunnustus, joka
oivallisesti piristi verkkaista sunnuntaipäivää.
Nyt pitäisi kiittää bloggaaja, jolta tunnustus tuli (Kiitos Hilmukka), lisätä Award -kuva postaukseen, kertoa 7 satunnaista faktaa itsestäni ja nimetä 15 bloggaaja, joille antaa tunnustuksen.
No tästä lähtee:
1. Olen joutunut blogeissa kiertävän trendin riivamaksi ja tällä hetkellä minua vaivaa pakottava tarve laittaa tavarat värijärjestykseen. Kun huomaan, että elinympäristössäni on jotain, jonka voi värikoodata, tehtävä saa heti High Importance -statuksen ja kaikki vähäpätöisempi jää samantien.
2. Toisaalta järjestelyinto ei ulotu koskemaan vaatekaappia, jonka siisteystason perusteella menisin 13-vuotiaasta teinistä...
3. ...vaikkakin on sanottava, että menisin teinistä myös babyface-naamani ansiosta (jossa kuitenkin huomaan jo ikääntymisen merkkejä eli ryppyjä) sekä maidonkulutuksestani, joka on valtaisaa.
4. Maito on muuten parasta jääkylmänä, kuten mikä tahansa muukin juoma. Kuumien tai lämpimien juomien aiheuttama sisäinen hiki on erittäin epämiellyttävää, minkä vuoksi en ole koskaan esimerkiksi juonut kahvia. Toverin tapa syödä murot lämmitetyn maidon kanssa on pelkästään oksettavaa.
5. Olen hirveän huono tunnistamaan lauluja enkä osaa käyttää järkeviä hakusanoja googlettaessa. Etsin Näpertelyä ja paperinpaloja -blogin dinosauruspurkkeja seuraavanlaisella hakulausekkeella: "dinosaurus spray pähkinä". You get the idea.
6. Ryyditän puhettani jatkuvasti "hauskoilla" tv:stä poimimillani hokemilla, kuten "eniromaista", "hirrrrweeen kiva" ja "esh una fiessshta".
7. Muihin ennalta arvattaviin sananparsiini kuuluvat "No moi", jolla tapaan aina aloittaa puhelun sekä "No niin, heippa", jolla ytimekkäästi päätän jutustelun.
Nyt tää antais tän tunnustuksen eteenpäin esimerkiksi Eilen tein -blogille joka on ihan hiiiirrween hyvä puuhailublogi, kannattaa kurkata jos on uusi tuttavuus.
Sain keväämmällä myös NYkin ja hellan välissä -blogin Tuulevilta haasteen esitellä viisi ulkosuomalaista blogia. Haasteeseen tarttuminen on kestänyt yleisen saamattomuuden takia, mutta myös siksi, etten ihan heti keksinyt noin montaa kriteerit täyttävää blogia. Nyt keksin luullakseni yhden: Melkein kuin uusi. Krisse bloggaa Virosta käsin, kivoja kierrätysjuttuja sekä ennen kaikkea eniromaisia valokuvia.
No niin, heippa.
Tunnisteet:
asian vierestä,
leikkaa ja liimaa,
pensselillä
perjantai 6. tammikuuta 2012
Marty
Toverilla oli taas tarvetta jonkinmoiselle naamiaisasulle, tällä kertaa laitoin Toverin palaamaan tulevaisuuteen. Vähän myöhässä tuli tilaus, mutta kun laittoi vitosvaihteen päälle niin valmista tuli justiinsa kun pitikin.
Tarveaineiksi löytyi Emauksesta euron kustantanut miniskeitti ja matkamessuilta saatu lippis...
...sekä vanhat lenkkarit, vaahtomuovia ja jeesusteippiä.
Moukan tuurilla Emauksesta löytyi myös punainen toppaliivi ja reteän ysikytlukulainen farkkutakki. Siellä joku voi nyt tikismikistellä, että heeeeei, nyt on mennyt elokuvaosat sekaisin, kun on toppaliiviä, hoverboardia ja lippistä samassa asussa. Ja totta turisee, näin kävi. Meni osat sekaisin ja ymppäsin kaiken mahdollisen yhteen. Mutta ei se laatu vaan se määrä.
Wait a minute. Wait a minute Doc, uh, are you telling me you built a time machine... out of a DeLorean?
Tunnisteet:
kierrätys,
leikkaa ja liimaa,
pensselillä
maanantai 14. marraskuuta 2011
Lipaston uudet vaatteet
Jatkoin Toverin kaverin mummon huonekalujen kanssa puuhailua. Tunkkaisen ja pinnastaan hilppusen hilseilevän lipaston maalasin eka valkoisella maalilla, maltoin antaa kuivua yön yli, jonka jälkeen annoin Boschin laulaa valkoisella maalipinnalla. Hyvä tuli, tuommonen vanhanloinen, muka. Maalasin eilen myös hiiiiiirveät kellastuneen munavanukkaan väriset eteisen seinät harmaalla ja valkoisella. Niistäkin tuli oikein hyvät.
Oli hilkulla tulla tyylikäs kokonaisuus, siksi äkkiä haalin lipaston päälle kaikkea kamaa. Much better.
perjantai 28. lokakuuta 2011
Flower Power
Tällä viikolla aika ja niskanivelet ovat kuluneet remonttireiskailun merkeissä hostellilla. En tietenkään älynnyt taaskaan ottaa kuvia lähtötilanteesta, mutta hyvin ankea oli tunnelmaltaan. Muistutti läheisesti selliä.
Pieni se on edelleenkin, mutta nyt kuitenkin vähän iloisempi kammio. Maalasin seinät ihmepunaisella (miksi tuota väriä nyt kutsutaankaan, ei liian punainen muttei liian murrettukaan - jetsulleen hyvä punainen) ja tapetoin päätyseinän tuommoisella tarjoustapetilla (josta en mitenkään hirveästi tykkää mutta täällä on yleensäkin niin nihkeät tapettivalikoimat, että en valita. Ja kun kerta halvalla sai. Onhan tuo nyt ainakin pirtsakka. Ja vesipestävä. Ja kestää naarmuja. Sanoinko muuten jo, että se oli myös tarjouksessa.). Yöpöytsän ja tuon tavallisen kirjotuspöytsänkin maalasin valkoiseksi, ennen olivat semmoisia vakavia puunvärisiä yksilöitä ne.
Hyvä tästä tuli. Selkä on kyllä vielä ihan jumissa.
keskiviikko 24. elokuuta 2011
Abuelita
Pääsin sutimaan lahjoituskaluja. Alotin mummukasta. Yritin tykätä siitä sellaisenaan, kermanvalkoisena ja rapistuneena. En onnistunut ja mummukka sai haaleaa turkoosia ylleen.
Purkin kannessa näytti hilppusen kivemmalta tuo väri, mutta ainakin oranssin kanssa näyttää natsaavan makeasti.
maanantai 22. elokuuta 2011
Tule sellaisena kuin olet
Löysin uuden blogirakkauden. Alisa Burke. Oih. <3
Haluaisin käyttää värejä niin kuin Alisa, maalata niin kuin Alisa, ommella niin kuin Alisa, keksiä samanlaisia juttuja kuin Alisa.
Se olis kuitenkin ihan liian friikkiä, joten ajattelin tyytyä siihen, että meidän olohuoneessa on samanlainen taulu kuin Alisan olohuoneessa.
Idean toteutus meinasi tyssätä valmiitten taulupohjien tyyriyteen: suurin löytämäni pohja oli 80x60cm (eli auttamatta liian pieni) ja hinnaltaan 12€. Päätin olla kärsivällinen (minäkö??) ja katsella löytyisikö jostain halvempia. Saman päivän iltana kotiin päin talsiessa pälyilin taas totuttuun tapaan kaikki kotimatkan roskikset ja kas vain, roskisjumalat olivat jälleen suosiollisia: joku oli dumpannut vanhan mdf-kirjahyllynsä ulos. Iskin silmäni venkoilevaan mutta reilunkokoiseen taustalevyyn, jossa oli selvästi taulupohjapotentiaalia. Hirvittävän painavaa maalikassia toisella kädellä kantaen ja levyä toisella perässäni vetäen raahauduin läpi pimeän kaupungin. Onko nämä Diogeneen syndrooman ensioireita, kysyn..?
Venkoilun sain kuriin ruuvamalla (Toveri ruuvasi, khöm) rautakaupasta ostettua puurimaa levyn taakse, näin ikään:
Puuvahapötkylän avulla täytin naulojen jättämät reiät ja haljenneet kulmat sekä piilotin ruuviloiset...
jonka jälkeen taulupohjarakennelma näytti tältä.
Pohjan viimeistelin vetämällä päälle muutaman kerroksen valkoista seinämaalia. Helppo nakki, koska levyssä oli jo ennestäänkin valkoinen maalipinta.
Sitten itse asiaan. Mustalla kenkävoiteella (puolikas tuubi riitti oikein hyvin) ikuistin tauluun Nirvanaa, jonka jälkeen ripustin (khöm khöm Toveri ripusti) komeuden (mitenkä se kuvissa ei näytä ollenkaan niin hienolta kuin livenä? ) seinälle.
Onhan tämä nyt tämmöinen halpa kopio. Hieno silti.
On muuten hirveä draivi päällä, valmista projektia pukkaa toisensa jälkeen!
Tunnisteet:
kierrätys,
pensselillä,
vasara ja nauloja
tiistai 21. kesäkuuta 2011
Yksi lensi yli ovenkarmin
Viikonloppu kului hostellilla lempipuuhastelemalla pensselin kanssa. Oh you little dirty minds, siis tietenkin maalasin. Pirunmoista hommaa olikin saada ennestään oranssit seinät vihreiksi. En tiedä missä oli vika. Veikkaisin, että maalissa, jota kului tavallisen makuukammarin kokoiseen huoneeseen pärisyttävät kuusi (6) litraa!!!! Enkä ole edes tyytyväinen lopputulokseen, vieläkin jostain kuultaa oranssi läpi. Kokemus oli melkein yhtä turhauttava kuin se kerta kun alettiin äitiliinin kanssa maalaamaan eteistä punaiseksi. Ensimmäisestä pensselinvedosta alkaen vähän oudoksutti, mutta kaksi päivää jaksettiin sutia kunnes huomattiin, että maali oli ei-peittävää (kysynpä vaan, että kuka haluaa ei-peittävää maalia, ja jos joku tunnustaa niin toteanpa vaan, että sulla on huono maku.)
Linnun löysin Googlesta hakusanalla old school bird tattoos, ei tullut kyllä ihan niin sulavalinjaista kuin esikuvansa, sillä sen seinään vain reteästi vapaalla kädellä piirustin. 
Jepajee, enää rapiat parikymmentä huonetta jäljellä...
torstai 19. toukokuuta 2011
Lamppuliisa
Edellinen asukaS(ika) oli jättänyt jälkeensä pöytälampun.
En tykännyt. Varjostin oli palannut toiselta puolelta. Jalka oli pelkästään ruma.
Leikin lamppuliisaa.
Spraymaali: 1,90€
Varjostin: 1,80€
Mellevä tunne (työtuolin kanssa mätsäävää) valontuojaa katsellessa: Korvaamatonta.
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
Siitepölyä
Kuukausia kestäneen jämötyksen jälkeen luulen päässeni takaisin askarteluraiteille. Ainakin tämä viikko näyttää lupaavalta, sillä kolmessa päivässä olen saanut kaksi projektia päätökseen. Sen lisäksi, että olen saanut hoitaa yhtä ihanaa neljän kuukauden ikäistä hymyipanaa, löytänyt sentin mittaisen raparperin alun, rohkaistunut ajamiseen ja käynyt ainakin kahdeksan kertaa rautakaupassa, olen myös ehtinyt maalailemaan eräässä bilbaolaisessa hostellissa. Ja se on ihan let's go -juttu se!
Tietenkään en hoksanut napata kuvaa huoneesta ennen makeoveria, mutta jokseenkin tällaiselta se näytti. Vaikka reteän oranssi ei kuulukaan väri-inhokkeihin, päätin silti olla skandinaavisen viileä ja tyylikäs (hah) ja maalasin seinät harmaalla. Inspiraatiota maalaukseen hain googlesta, mutta en enää muista millä hakusanoilla. I varje fall, kuvia seinille maalatuista koiranputkista ja hahtuvaisista on netissä tarjolla reilusti eli runsaasti, joten omaa mielikuvitusta ei tarvinnut käyttää vaikka seinille nämä lopulta maalasinkin vapaalla kädellä. Tämäkin kävin näppärästi kun Toveri oli älynnyt ostaa kunnon siveltimet. Hermot sen sijaan meinasi mennä tuon puunvärisen sängynpäädyn kanssa, joka siis kymmenen maalikerroksen jälkeen on vihdoinkin sssssäteilevän valkoinen.
Näyttää taiteilut kuvissa ehkä vähän niiltä Ikeassa myytäviltä seinätarroilta, livenä vallankin hienompia. Saa tulla katsomaan.
Niin, ja siitä toisesta loppuunsaatetusta projektista myöhemmin. Ei makeaa mahan täydeltä, chiquillos!
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
Taidetta kansalle
Ajattelin ilostuttaa huhtikuista iltaanne korkeakylttyyrillä eli Taiteella. Kankaalle piti eka loihtimani Paul McCartney, mutta kun ei Pauli alkanut kanssani millekään, päädyin neuvostohenkiseen nuorikkoon, joka ylväänä katselee tulevaisuuteen. Livenä nuoren ja uljaan voi nähdä vierailemalla apinaranchin vierasvessassa. Pytyltä käsin on hyvä häntä katsella.
Taulu on jo vanha juttu (vuodelta 2008), mutta tuoreempaa maalaushommaakin olisi tarjolla. Jostain syystä vuorokauden 24 tuntia on hippasen eli noin puolet liian vähän, enkä siis kerkiä tehdä muuta kuin istua tietokoneella (en kuitenkaan facebookissa) ja tiskata. Meillä on keittiössä vissiin joku ohjelmointivirhe kun tiskiallas on koko ajan täynnä... Huoh. Toukokuuta odotellessa.
keskiviikko 15. joulukuuta 2010
Mutta suurin niistä on rakkaus
Oli askarteluvarasto päässyt vähän paisumaan. Vedin kamppeet kaapista alas, osan pakkasin jo muuttolaatikkoonkin. Yksittäisten kuriositeettien (pehmopupun irtopää, puoli kiloa rautalankaa kahden sentin pätkinä, mokkasaappaista leikatut hapsut...) lisäksi kaapin kätköistä paljastui myös vino pino luonnoksia ja muita wannabe-taiteiluja.
Vuosi sitten tussasin häälahjan kylkeen kortin, johon taiteilin tuon pikkuisen käytössä kuluneen, mutta niin nättilöisen lauseen. Heti ekalla kerralla ei kuvasta tietenkään tullut mieleistä, joten näitä luonnoksia tallentui askartelukaappiin useita kappaleita. Samaisesta kaapista löytyi myös tyhjillään möllöttäviä kehyksiä, joista metallisiin valikoituivat yhdet kätöset. Keittiöön päätyi tämä lopulta, muistuttaa sieltä fairyn ja muropaketin välistä, että mikä se elämässä oikeasti on tärkeää.
Vuonna 1989 tai 90 käytiin ruskaretkellä Norjassa. Se oli reteä reissu se. Muut istuskeli nuotiolla ja söi makkaraa, tälle taas oli laittettu kanamunalakki päähän ja sen jälkeen sysätty syrjemmälle kiviä katsomaan. No ei... Oikeastihan olen vetäytynyt ihailemaan vuosituhannen tyylikkäimpiä hanskoja, joiden kämmenselkään ilmestyi ilman kylmetessä yksisarvinen! Amazing!
Mukavia muistoja kannattaa haalia ja hoitaa, tällä kertaa pensselin ja akvarellivärien avulla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


