Peruskoulun kässätunnit tekivät tehtävänsä ja vieroituin langoista hyväksi toviksi. Muutama vuosi sitten eksyin katsomaan blogeja, joissa ihan älyttömän taitavat ihmiset olivat tehneet ihan älyttömän hienoja juttuja langoista. Ja tietenkin ajattelin, että josko sitten minäkin.
Ekaksi sain jylkytettyä pienellä koukulla hieman oudohkon lippapipon, jonka jälkeen katsoin olevani jo tarpeeksi kokenut siirtyäkseni seuraavalle tasolle. Seuraavaksi virkkaustyökseni valitsin vaatimattomasti parisängyn päiväpeiton. Kymmenen ensimmäisen isoäidin neliön jälkeen homma alkoi tympimään ja projekti joutui joksikin aikaan hyllytetyksi. Kun peitonraakile oli muhinut tarvittavan ajan lankakorissa (ja kun lämpömittari oli laskenut semmoisiin lukemiin, että villalankaa saattoi käsitellä ilman että se johti virkkaajan vaporoituimiseen) alkoi homma taas luistamaan. Yhteensä neliöitä kertyi 104 eli riittävästi, että tekelettä saattoi edes hyvällä tahdolla kutsua peitoksi. Ei tullut parisängyn peittoa, mutta kah, ihan kelpo torkkupeittonen.
Tajusin vasta kun kaikki neliöt oli valmiina, että olisi ollut kätevää suunnitella ruutujen värijärjestystä etukäteen. Toisaalta nyt peitto antaa ah, niin ihastuttavan boheemin vaikutelman kaikessa epäsommittelemattomuudessaan (mikä ei kyllä ole totta, sillä oikeasti käytin hyvän aikaa ruutujen järjestelemiseen tietyn värilogiikan mukaisesti, vaikkakaan se ei edes näy lopputuloksessa).Ylipäätänsäkin värejä olisi ehkä pitänyt miettiä vähän tarkemmin sillä nythän peitto muistuttaa lähinnä Halinallen oksennusta. Mutta ei se kyllä haittaa, koska rrrrrakastan värejä. Seuraava peitto, joka meni lahjaksi olikin sitten niin harmoninen ja hillitty että. Siitä juttua tuonnempana.
Virkkaajana olen äärimmäisen malttamaton ja lyhytpinnainen. Haluaisin mielummin, että valmista tulisi just nyt eikä heti. Koska kuitenkaan en ole lännen nopein koukuttaja, tahtovat nämä tämmöiset projektit tuntua vähän pitkäpiimäisiltä. Lisäksi näihin saa kulumaan melko läjän lankaakin, jota sitäkään ei ihan päntiönään raaski ostaa. Toisaalta kun viimeiset langat peitosta on päätelty, oon semmoisessa endorfiinihumalassa että alta pois. Joten jos kaupungilla vastaan kävelee säkki edullista lankaa, niin pakko kai tuo olisi kotiin kantaa ja kattella, jos se peitoksi muuttuis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti