Tule sellaisena kuin olet

Löysin uuden blogirakkauden. Alisa Burke. Oih. <3

Haluaisin käyttää värejä niin kuin Alisa, maalata niin kuin Alisa, ommella  niin kuin Alisa, keksiä samanlaisia juttuja kuin Alisa. 

Se olis kuitenkin ihan liian friikkiä, joten ajattelin tyytyä siihen, että meidän olohuoneessa on samanlainen taulu kuin Alisan olohuoneessa. 

Idean toteutus meinasi tyssätä valmiitten taulupohjien tyyriyteen: suurin löytämäni pohja oli 80x60cm (eli auttamatta liian pieni) ja hinnaltaan 12€. Päätin olla kärsivällinen (minäkö??) ja katsella löytyisikö jostain halvempia.  Saman päivän iltana kotiin päin talsiessa  pälyilin taas totuttuun tapaan  kaikki kotimatkan roskikset ja kas vain, roskisjumalat olivat jälleen suosiollisia: joku oli dumpannut vanhan mdf-kirjahyllynsä ulos. Iskin silmäni venkoilevaan mutta reilunkokoiseen taustalevyyn, jossa oli selvästi taulupohjapotentiaalia. Hirvittävän painavaa maalikassia toisella kädellä kantaen ja levyä toisella perässäni vetäen raahauduin läpi pimeän kaupungin. Onko nämä Diogeneen syndrooman ensioireita, kysyn..?

Venkoilun sain kuriin ruuvamalla (Toveri ruuvasi, khöm) rautakaupasta ostettua puurimaa levyn taakse, näin ikään:

 

Puuvahapötkylän avulla täytin naulojen jättämät reiät ja haljenneet kulmat sekä piilotin ruuviloiset... 

jonka jälkeen taulupohjarakennelma näytti tältä.

Pohjan viimeistelin vetämällä päälle muutaman kerroksen valkoista seinämaalia. Helppo nakki, koska levyssä oli jo ennestäänkin valkoinen maalipinta.

 

Sitten itse asiaan. Mustalla kenkävoiteella (puolikas tuubi riitti oikein hyvin) ikuistin tauluun Nirvanaa, jonka jälkeen ripustin (khöm khöm Toveri ripusti) komeuden (mitenkä se kuvissa ei näytä ollenkaan niin hienolta kuin livenä? ) seinälle.

Onhan tämä nyt tämmöinen halpa kopio. Hieno silti.

On muuten hirveä draivi päällä, valmista projektia pukkaa toisensa jälkeen!