Back in da hood

Keväällä tein reissun Suomeen ja kävin investoimassa roposeni muun muassa Vallilan Jaffa-kankaaseen. Tuommoisilla hintavimmilla kankailla on  taipumus jumiutua kangashyllyyni. Vuodesta 2006 olen haudutellut esimerkiksi puolentoista metrin palasta Marimekon Tulipunaista, palvon sitä kuin Torinon käärinliinaa ikään.  En  tohdi näitä kankaita käyttää, tai jos käytän, niistä tulee aina jotain isoa: verhoja, pöytäliinoja, tyynyjä.  Kankaiden leikkely tuntuisi nimittäin jotenkin kevytmieliseltä, enkä halua olla mikään kangashupakko, pois se minusta.

Jaffan kohtalo oli kuitenkin toinen. Raaskin ostaa kangasta vain tuon yhden kuvion verran, joten ihan hirveästi ei ollut vaihtoehtoja, että mitä tuosta väkertäisi. Tein tyynyn (ylläripylläri). Ison tyynyn. Ja siitä tulikin kokonsa puolesta erinomainen telkkarinkatselutyyny. Sisälle tein vanhasta lakanasta sisätyynynpussin, jonka täytin vanhojen tyynyjen täytteillä ja nurpahtaneista t-paidoista revityillä suikaleilla. En ihan niin extremeksi ruvennut kuin meidän mummo, joka täytti aina tyynyt vanhoilla leipäpusseilla. Eivät ne kyllä ihan maailman mukavampia olleet, aika kovia ja natisevia yksilöitä, mutta saivatpahan nyt muovipussit ainakin kunniallisen (?) viimeisen leposijan.