Parempi naapuri näkymättömissä kuin kymmenen oksalla

Keittiömme ikkunasta eivät avaudu huikentelevaiset maisemat, joissa silmä lepäisi kuppia tiskatessa. Jos ulos uskaltaa kurkistaa, mitä todennäköisimmin takaisin tuijottaa naapuri. Ei ole linnunlaulua ja puiden huminaa, niiden sijaan voi korkeintaan kuulla naapurin tuhinaa. Tämä johtuu siitä, että ikkuna antaa sisäpatioon, joka on pitkä ja pimeä kuilu, jonka pohjalta elämää ja naapuria katselemme. Jottei naapureiden tarvitsisi päivät pääskytysten äimistellä suomalaista jurotusta, päätin tehdä asialle jotain: lampsin vuoden alussa paikalliseen halpahalliin, josta lampsin takaisin kotiin kahden metrin rulla ikkunakalvoa (4€) mukanani.   Ajattelin, että ikkunan peittäminen kokonaan muovilla olisi ollut ihan liian konservatiivinen ratkaisu, minkä vuoksi päädyinkin leikkaamaan kalvosta ympyröitä. Turnauskestävyyttä koeteltiin, kun säilyketölkin avulla ensin piirsin kalvoon ympyrät (satakaksikymmentä ympyrää), jonka jälkeen saksilla ne irti leikkasin. Kinkkisin osuus koitti kun piti taustapaperi poistaa näistä sadastakahdestakymmenestä lätkästä. Viimeinen osuus, eli ympyröiden kiinnittäminen ikkunaan saippuaveden avulla sen sijaan kävi leikiten.

Hyvin ovat ikkunassa pysyneet ja asiansa ajaneet. Askarteluapina kiittää ja kuittaa.