keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Kohti langattomampaa elämää

Toverin mielestä kotonamme on  ihan liikaa lankoja, askarteluvälineitä ja kankaita. Eiliseen asti olin ajatellut, että hei,  vesa ei vaan tajuu, mutta eilen kuitenkin huomasin, että ainakin sitä lankaa on aika paljon, rohkenisinpa väittää, että jopa ihan pikkuisen liikaa. Tähän johtopäätökseen tulin, kun aamusella huomasin, että pitäisi saada aikaiseksi jotain, jolla perjantaina voisi synttärilahjoa Toverin äitiä. Koska en just' sillään viitsinyt lähteä kaupunkiin lankaostoksille, päätin tarkistaa jo olemassaolevat lankavarannot. En tiennyt omistavani puoliakaan langoistani (toisaalta puolia langoistani en kyllä välittäisikään omistaa, alempana näette miksi) ja lahjamateriaaliksikin löytyi ihan korkkaamaton vyyhti vihreää mohairmaista pörrölankaa. Lahja on vielä päättelyä vaille valmis, joten siitä tuonnempana tulevaisuudessa. Sen sijaan tahdon ihan välttämättä jakaa kanssanne lankakorieni minulle aiheuttaman häpeän. 

Uskoin olevani moraalisen herätyksen tarpeessa, minkä vuoksi kokosin olohuoneen pöydän päälle kaikki vyyhdit, kerät ja nöttöset, mitä olen viimeisen neljän vuoden aikana milloin mistäkin koreihini haalinut. Hannapartasmaiseen tyyliin sätin itseäni turmiollisista lankatavoistani. Ei ihminen, joka neuloo korkeintaan neljän sukan verran vuodessa tarvitse tällaista määrää lankaa. Kaikkein pahinta ei kuitenkaan edes ole lankojen määrä, vaan laatu. Korit pullollaan kiinalaista villaa ja tekokuitua; missä ovat kaikki alpakat, bamboot ja merinot, kysynpä vaan.


Yksi kolmesta lankakoreistani oli oikein tosissaan rappiolla. Roskien ja epämääräisten tekeleiden (jotka yleensä roikkuivat vielä emokerässään lankanapanuoransa varassa) ohella se piilotteli sisuksissaan polttamatonta Fortunaa (merkillistä jo senkin takia, että meillä ei (käsittääkseni) polteta). Olisi ehkä pitänyt jättää moinen paheiden pesä rauhaan siinä toivossa, että sieltä muutaman vuoden kuluttua löytyisi vaikkapa (täysinäinen) rommipullo. 

Tämä kaikki kuitenkin sai minut tajuamaan, että jotain täytyis teherä. Noh, lupaankin tässä ja nyt olla ostamatta enää lisää lankoja ennen kuin entiset langat on kulutettu. Tehtävä voi osoittautua luultua hankalammaksi, sillä joukossa on myös tällaisiä yksilöitä. Onneksi joulu on tulossa ja lahjottavia riittää, hah. 


Ps. Jos nyt kuitenkin sorrun ostamaan muutamaan vyyhdin lisää niin vetoan seuraavaan: punnitsin lankoja tavallisella henkilövaa'alla ja lukema näytti 0.0kg, mikä siis tarkoittaa, että eihän näitä lankoja edes oikeastaan ole olemassa, tai siis jos on niin ei ainakaan yhtään enempää kuin 99 grammaa ja se on aika vähän se!

1 kommentti: