perjantai 4. helmikuuta 2011

Nojatuoliaskartelija

Buenos tardesta vaan! En ole viime viikkoina ehtinyt, viitsinyt enkä edes oikein pystynyt harrastamaan askartelukenttätöitä vaan ollut vain tämmöinen nojatuoliaskartelijamöllykkä. Olen lähinnä keskittynyt kartoittamaan mitä minua ahkerammat askaroitisjat ovat saaneet aikaan. 

Jotta bloggaaminen ei unohtuisi aivan kokonaan, täräytän nyt kuitenkin eetteriin asiaa reipas vuosi sitten tehdystä nojatuolin kasvojenkohotuksesta. Näitä tuoleja sisko hankki aikoinaan itsellensä kaksi kirpputorilta, taisivat maksaa kympin kipale. Toinen päätyi jostakin syystä kotikotiin, josta minä sen viekkaana ja valppaana kotiutin itselleni (sittemin tuoli on kylläkin jälleen palannut takaisin kotikotiin). Alkuperäinen hieno verhoilu oli päässyt ratkeilemaan, lisäksi tuoli oli syönyt vuosien saatossa sellaisen määrän mähmää saumoihinsa, että jotain tartti tehdä. Tiukat pultit, joilla käsinojat olivat kiinni rungossa,  meinasivat jarruttaa hommaa (kiitos iskän niistäkin selvittiin), muuten oli iisibiisi verhoilla kun noin neliömäinen yksilö oli kyseessä.

Jalat olsi voinut hioa ja lakata, mutta oli vissiin niin tekemisen meininki että pääsi moinen unohtumaan. 

8 kommenttia:

  1. Tulee kyllä niiiin paljon muistoja. Mummolassa on tällaisia tuoleja pari ja lisäksi kolmen istuttava sohva.

    Kaunis verhoilu.

    VastaaPoista
  2. Joo, näitä tämmöisiä kalusteita kyllä varmasti vielä mummoloista löytyy alkuperäisessä 70-lukulaisessa miljöössään.:)

    VastaaPoista
  3. Aivan huippuihana tuoli ja testattu on, että hyvä istua!

    Reeta

    VastaaPoista
  4. Väärin muistit, ne lähti mukaan eurolla kierrätyskeskuksesta :) ja toinen oottaa tuolla portaikon alla josko joku senkin uudistaisi?

    VastaaPoista
  5. No mutta nehän oli halvat! Minä kyllä mielelläni sen verhoilisin, mutta milloin kerkiäisi?

    VastaaPoista
  6. Sulla on niin huikeen kiva blogi, että mun blogissa on sulle yllätys! ;)

    VastaaPoista