Hankin kirpputorilta aikoinaan viisi kerää Novitan mohairia (jotka lahjoitin äidille ja jotka sitten omatoimisesti lahjoitin takaisin itselleni). Kerät ovat reissanneet käsimatkatavaroissa lentokoneneuleena. Eka yritin virkata langoista tavallista huivia vähän ovelammalla kuviolla. Pieleen meni, huivi leveni levenemistään ja reunat kiristi. Jostain syystä olin jatkanut hommaa kahden kerän verran, vaikka jo muutaman kuvion jälkeen olisi pitänyt tajuta, että perseelleen menee niin että heilahtaa.
Odotteli kesän lankalaatikossa, joulukuussa ryhdyin purkuhommiin ja sepä vasta hermoja raastaavaa hommaa oli. Olin jotenkin inspiroitunut tuubihuiveista, joita on näkynyt vähän joka puolelle ja päätin, että mulle kans vaikkakin olin jo moneen otteeseen todennut, että eivät ne toimi mulla. No, tein siis kuitenkin. Lopputulos on vähän... ahdistava ja blääh. En tykkää, mutta en ihan justiinsa tässä elämässä aio purkaa enää mitään mohairista tehtyä.
Paskahuivi, mutta tulipahan tehtyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti