Oli askarteluvarasto päässyt vähän paisumaan. Vedin kamppeet kaapista alas, osan pakkasin jo muuttolaatikkoonkin. Yksittäisten kuriositeettien (pehmopupun irtopää, puoli kiloa rautalankaa kahden sentin pätkinä, mokkasaappaista leikatut hapsut...) lisäksi kaapin kätköistä paljastui myös vino pino luonnoksia ja muita wannabe-taiteiluja.
Vuosi sitten tussasin häälahjan kylkeen kortin, johon taiteilin tuon pikkuisen käytössä kuluneen, mutta niin nättilöisen lauseen. Heti ekalla kerralla ei kuvasta tietenkään tullut mieleistä, joten näitä luonnoksia tallentui askartelukaappiin useita kappaleita. Samaisesta kaapista löytyi myös tyhjillään möllöttäviä kehyksiä, joista metallisiin valikoituivat yhdet kätöset. Keittiöön päätyi tämä lopulta, muistuttaa sieltä fairyn ja muropaketin välistä, että mikä se elämässä oikeasti on tärkeää.
Vuonna 1989 tai 90 käytiin ruskaretkellä Norjassa. Se oli reteä reissu se. Muut istuskeli nuotiolla ja söi makkaraa, tälle taas oli laittettu kanamunalakki päähän ja sen jälkeen sysätty syrjemmälle kiviä katsomaan. No ei... Oikeastihan olen vetäytynyt ihailemaan vuosituhannen tyylikkäimpiä hanskoja, joiden kämmenselkään ilmestyi ilman kylmetessä yksisarvinen! Amazing!
Nuo Amazing-hanskat oli kyllä niin kurkot, ettei tän päivän lapsilla läheskään niin hienoista ole hajua!
VastaaPoistaJa sehän olin minä, reeta.
VastaaPoistaJos sellaiset jostain löytyisi, ostaisin kyllä enkä riisuisi koskaan!
VastaaPoistaHihih.. on siulla ollu kohtalo.. sysätty syrjään kiviä kattomaan ku muut söi falukorvia :D T: yks niistä makkaransyöjistä
VastaaPoistaFalukorviahan se oli! En muistanut nimeä, vissiin siksi, etten ollut tapahtumien keskiössä vaan niiyä kiviä katsomassa.
VastaaPoista