Viikonloppu oli askartelujen kannalta varsin antoisa, mutta edelleenkin päätyivät kaikki tuotokset pukinkonttiin, joten niitä esitellään vasta sitten joulunpyhinä. Täytepostauksena ajattelin esitellä tässä tänään esille kaivamani seimen. Ainakin täällä Espanjassa ja uskoakseni myös muissa katolisissa maissa olennainen osa joulun henkeä on järjetön seimien kilpavarustelu. Vaikka itseäni vilkkuvaloin ja vesiputouksin koristetut seimet eivät puhuttele, hyppäsin kuitenkin seimikelkkaan kolmisen vuotta sitten kun ostin täkäläisestä askarteluliikkeestä valmiin kipsihahmosarjan, jota sitten hartaudella maalailin akryyliväreillä (ai niin, Toverinkin annoin maalata yhden lehmän).
Sen lisäksi, että maalailu on mukavaa hommaa, on tässä etuna myös kaupan valmiisiin seimihahmosarjoihin se, että hahmoista voi tehdä oman makunsa (ja uskomustensa) mukaisia. Yhdestä tietäjästä tein naispuolisen, kuvassa strategisesti takavasemmalle sijoitettu kamelia puolestaan puhutellaan tahattoman räikeän ulkoasunsa takia tuttavallisesti Ilotytöksi. Noh, kyllä ne kaupan seimihahmosarjatkin saattavat joskus positiivisesti omaperäisyydellään yllättää: kotikotona olevaa halpahalliseimeä asustaa muun tutun retkueen ohella identtiset tietäjäkaksoset.
Tallin sijaan mdf-levyä ja kukkapurkkeja.
Jouluvalot (eivät vilku) sentään laitoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti