Joulunpyhinä löysin hamahelmet uudestaan monen vuoden jälkeen. Vissiin olen juuttunut kuitenkin vanhoihin kuvioihin, kun en saanut muuta aikaa kuin melkolailla täsmälleen samanlaisen naaman kuin ekasta helmeilemästäni ovisilmähemmosta, pikkuisen huonomman vain. Olisi ollut edes jotain muita värejä, niin ei olisi tullut ihan näin veljeksiäilveksiä. Nenäkin meni vinoon, nyt sen nään. Aika kuitenkin kului rattoisasti, kruunasin homman vielä silittämällä hamahelmialustat käyttökelvottomiksi.
Veljenpoikakin askartelipaskarteli, ei sielupielua vaan kotiansa koristamaan verisen haamunpään, mummonsa tosin luuli sitä pandakarhuksi. Mikäs siinä, hienohan siitä tuli. Näkemystä on ja silleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti