Jänö

Joulun alla romukaappia siivotessani kävelivät vastaan tämän wannabetildapupun kaavat (kyllä, ufkomatonta mutta totta, olin oikein tehnyt kaavat pupua varten). Tämänvuotisessa pukinkontissa oli juuri pupun mentävä aukko, ja tämmöinen appelsiini-ihoinen, mynkyrämahainen kaveri syntyi ripeän ompelusession tuloksena.

Korviin ja keskivartaloon kangas löytyi Toverin kauluspaidasta, joka oli toisesta hihasta kulunut puhki. Käsittääkseni oltiin sovittu, että saisin laittaa paidan paloiksi mutta Toverin ilme oli kuitenkin näkemisen arvoinen kun näki rakkaan paitansa inkarnoituneen pupuseksi. 

Voisi joskus yrittää löytää jonkun järkevämmän tavan liittää pään vartaloon. Ekalle wannabelle ompelin vaatteita niin tuo vähän kökkö olkakaulasauma ei juurikaan näkynyt. Tämä pupu jäi luonnontilaiseksi, koska jänön tuleva isäntä/emäntä on niin nuori ihmisenalku, että tuskin välittää suuresti vaatteilla koreilusta. Mutta niin, tuota olkasaumaa yritin peittää pykäpistoilla, nyt näyttää olkatoppauksineen ihan Michael Jaksconilta.   

Jänön pysrkään pistelin sydämen. 

 

Velttoheikki.

Pukinviemisiä olisi varastossa esiteltävänä useamman postauksen verran,   toinen mokoma lahjoja odottaa  sitten vielä paketeissaan vartomassa kolmen kuninkaan saapumista, joka tapahtunee keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Huomenna synttäreitään juhlivaa äitiäkin muistin pehmeällä paketilla.   Tällä postaustahdilla esiteltävää riittää siis heinäkuuhun, hienoa. 

Ai niin, se olis jo tammikuu. Lupasin, että tänä vuonna olen parempi ihminen, mutta kuitenkin riittävän huono, että parannettavaa löytyisi ensi vuodellekin. Lisäksi lupaan kehittää valokuvat ja laittaa ne albumeihin. Ja koska seitsämän vuotta yliopistossa kirjoillaoloa on jo melkolailla tarpeeksi, ehkäpä lupaan myös valmistua. Ehkä. Eikun oikeasti valmistun, ja vaan sen takia, että äiti on luvannut valmistujaislahjaksi osallistua saumurinhankintakuluihin.