lauantai 25. joulukuuta 2010

Bulalakkeja odotellessa

 
Pitkän aikaa olin sitä mieltä, että kauluri oli noloin talvipukine heti kypärälakin jälkeen.  Kauluritraumat ovat kuitenkin taaksejäänyttä elämää, ainakin kaverille uskaltauduin joululahjaksi neulomaan muhkean kauluriyksilön.
 
Kutosen pyöröpuikoilla tein ensin reilut 70 silmukkaa, jonka jälkeen toistin  (mielestäni älyttömän ovelaa) kuviota: 2 oikein, 2 nurin, neljä kierrosta tällä tavalla. Viidennellä kierroksella kuviota "siirretään" yhden silmukan verran menosuuntaan eli ensin tehdään yksi nurja, sitten 2 oikeaa, 2 nurjaa, 2 o, 2 n jne. Tätä samaa taas neljä kierrosta, ja viidennellä kierroksella kuviota humpsautetaan jälleen yhden silmukan verran eteenpäin. Pelkkää nurjaa ja oikeaa, mutta ei ihan niin puultamaistuvaa hommaa kuin oikeanurjan neulominen monesti on. Jotenkin tolleen se meni.
 
Ps.  Saattoi käydä niin, että ostin tätä varten muutaman vyyhdin lankaa, vaikka taannoin kovastikin uhosin että vanhassa vara parempi. Toisaalta tästä ei jäänyt lankaa jäljelle kuin ihan mininötterö, että lankavarasto ei juurikaan kasvanut, no worries siis!

Pps. Reeta, yritin olla kuolaamatta kauluria liiaksi sitä kuvatessani.

3 kommenttia:

  1. HienonHienoKauluri!
    Tämä oli mieleinen ja ihastuttavan värinen. Meinaan myös jossain vaiheessa kopioida tuon kuosin... Kuolalänttejä en vielä ole havainnut :)

    VastaaPoista
  2. Samat sanat, oli tämänkin lahja oikein mieluinen :)
    Sain muuten äitiltä aika tyylikkäät villasukat tuolla samalla kuviolla!

    VastaaPoista
  3. Huomannutkaan, ettei nimi tietenkään anonyyminä näy, pätevä kun olen!Mutta ymmärsit yskän! Se sun lahja piti saada kun oli niin syötävän näköinen, sitten yhtään tiedä, mitä sillä voikaan tehdä!

    VastaaPoista