tiistai 19. lokakuuta 2010

Paita, paidempi, paidoin

 
 Kaikki hyvä loppuu aikanaan, tai viimeistään silloin kun saumurista tylsyy terä. Onneksi kuitenkin kerkesin ennen tuota epäonnekasta tapahtumaa surruuttamaan itselleni vielä kaksi paitaa. Ruskean paidan halusin, mutta koska kangasta oli jäljellä enää pieni tilkku (josta sain jotenkin taiteiltua etu- ja takakappaleen sekä hihat), jouduin turvautumaan violettiin trikooseen. Muuten varsin onnistunut teos, mutta tuo vyötärökaitale ehkä vähän häiritsee. Ei kuitenkaan niin paljon, ettenkö olisi tätä kolmea päivää putkeen ylleni pukenut.
Toisesta paidasta saan hieman makkarankuoriviboja, sillä alunperin tarkoituksena oli tehdä tämä 11-vuotiaalle veljentytölle, joka ei kuitenkaan kokeiltuaan lämmennyt ajatukselle. Kaikessa naftiudessaan ja oransseissa päärmeissään henkii kuitenkin mukavasti 70-lukua, joten luulen, että tästä paidasta tulen kovastikin tykkäämään.  Sopivan psykedeelinen kangas on samaa Eurokankaan kilotrikoota, josta muotoutuivat myös viimepostauksen huivi sekä piponvuori.

2 kommenttia:

  1. Hienoja paitoja, voi kun olis saumuri... Ja hieno on myös blogipohja, tykkään! :)

    VastaaPoista